CS:GO: Arvio vuodesta

Tilastot

Kaikkien tapahtumien ja otteluiden jälkeen on tavallista unohtaa vuoden alkupuolisko ja keskittyä vain tuoreimpiin tapahtumiin. Päätin katsoa kauemmas menneisyyteen, erityisesti tapahtumiin, joita Liquipedia voisi pitää S-tasoisina.

Tutustuessani kaikkeen päätin jättää Bahrainin BLAST Pro -sarjan finaalit pois laskuista, koska joukkueiden rajallinen määrä vinoutti tietojani. Alla on tapahtumat, jotka sisältyivät näihin parametreihin:

Näiden tapahtumien tutkiminen toi esiin paljon mielenkiintoisia tilastoja – tässä osa niistä:

• 69 eri joukkuetta osallistui tänä vuonna S-tason tapahtumiin
• 8 eri voittajaa
• 14 eri finalistia
• 33 eri joukkuetta pääsi kahdeksan kärkeen S-tason tapahtumassa vuonna 2019

Osa tärkeimmistä havainnoista koskee kuitenkin suoremmin tiettyjä joukkueita. Päätin valita 3 tiettyä joukkuetta, jotka minusta alisuorituivat viime vuonna, ja antaa hypoteettisia perusteluita näille tuloksille.

Ikuinen pudotuspelien epäonnistuja: Ninjas in Pyjamas

Pintapuolisesti katsottuna tämä on varsin tyly nimitys ja julmaa sanottavaa heti alkuun. Tilastojen valossa on kuitenkin vaikea väittää, että joukkue ei vaikuttaisi pudotuspelien epäonnistujalta.

NiP osallistui kymmeneen S-tason tapahtumaan ja pääsi pudotuspeleihin kahdeksan kertaa

Ninjas in Pyjamas on ensimmäinen joukkue, johon keskitymme. Toisaalta voisi sanoa, että tilasto pudotuspeleihin pääsemisestä 80 %:ssa S-tason tapahtumia on varsin hyvä. En kuitenkaan näe sitä niin. Vaikka onkin hyvä päästä pudotuspeleihin näin usein, minusta tärkein tilasto tässä on se, että he eivät kertaakaan päässeet puolivälierästä eteenpäin päästessään pudotuspeleihin. Mielestäni tätä voi pitää epäonnistumisena, joka estää heitä pääsemästä pitkälle tapahtumassa.

Heidän kahdeksaa tappiotaan pudotuspeleissä kannattaa katsoa, koska se selkeyttää tilannetta. Kahdeksasta tappiosta puolet olivat 2–1-tappioita ja loput tietysti 2–0. Pieni asia, jota pidän huomion arvoisena näissä tappiossa, on se, että he voittivat sarjan ensimmäisen kartan vain kerran. Tämä tapahtui EG:tä vastaan 8. ECS-kauden finaalissa, jossa he voittivat ensimmäisen kartan 16–11, mutta hävisivät seuraavat kaksi karttaa 16–14 ja 16–12. Tämä voi johtua siitä, että heillä on ollut vaikeuksia aloittaa paras kolmesta -ottelut ja saada jalkaa oven väliin, etenkin omalla kartallaan.

Voisi väittää, että joukkueen muutokset vuoden aikana tekivät tästä vaikeaa ja että he eivät pystyneet rakentamaan tasaista joukkuetta, jolla kemiat kohtaavat. Jatkuvat muutokset tarkoittivat, että he pyrkivät lähinnä pääsemään pudotuspeleihin ja pitivät jo sitä onnistumisena.

Tämä tulisi pitää mielessä, mutta yhtä asiaa ei voi syyttää siitä, että näin moni tapahtuma päättyi samoin NiPille. 2020 on mielenkiintoinen haaste ruotsalaisille, etenkin tuoreiden kokoonpanomuutosten jälkeen, kun nuori tarkkuuskiväärimies Tim ”nawwk” Jonasson korvaa Patrik ”f0rest” Lindbergin. Voidaan sanoa, että tätä muutosta on odotettu, mutta tuliko se liian myöhään?

Aina varalla, ei koskaan tähtenä: ENCE

Tämä on varsin selkeä nimitys, kun joukkue ei tänä vuonna ole saavuttanut voittoa – mutta on ollut varsin usein finaalissa mukana.

ENCE osallistui 10:een S-tason tapahtumaan ja pääsi finaaliin neljästi

Tämä ei ole yllätys ihmisille, jotka ovat seuranneet skeneä vuoden aikana. Vuoden alussa IEM Katowice Major -finaaliin päästyään he vaihtoivat johtopelaajansa Aleksi ”Aleksib” Virolaisen supertähti Miikka ”suNny" Kemppiin, ja pyrkivät säilyttämään ennen siirtoa ottamansa paikan.

Vaikka tämä ei varsinaisesti olekaan ”negatiivinen” asia joukkueelle, siihen luultavasti kannattaa kiinnittää hieman huomiota. Joillekin pelaajille finaaliin pääseminen voi aiheuttaa henkistä kamppailua, kun he tietävät miten ottelut ovat yleensä menneet. Neljässä finaalissa he hävisivät neljästi – Astralikselle, Liquidille (kahdesti) ja mousesportsille.

Vain yhdessä näissä finaaleista ENCE voitti karta – tämä oli Dallasissa, missä he hävisivät 2–1 Liquidille. Tämä kartta oli kuitenkin jatkoaikavoitto. Voisi hyvinkin väittää, että heiltä loppuivat voimat finaaliin päästessä – uskon, että näin oli etenkin Chicagossa, missä Liquid jyräsi heidät 3–0 (16–2, 16–3, 16–14).

Heidän tuorein finaaliesiintymisensä oli marraskuussa, jolloin he hävisivät 2–0 mousesportsille, jonka he olivat voittaneet aiemmin samassa tapahtumassa 2–1 (16–8, 11–16, 16–11). Se, että he hävisivät finaalissa 2–0 (16–10, 16–11), sopii uskoakseni aiempaan teoriaani siitä, että joillakin pelaajilla voi olla aikaisempien kokemuksien aiheuttamia finaaleihin liittyviä henkisiä lukkoja.

Sen jälkeen, kun suNny liittyi joukkueeseen, he ovat osallistuneet viiteen tapahtumaan – joista neljää voidaan pitää S-tason tapahtumana (ESL One New York, DreamHack Masters Malmö, IEM Beijing ja CS:GO Asia Championships). Kaksi näistä tapahtumista (New York ja Beijing) oli kahdeksan joukkueen tapahtumia, joissa ENCE ei päässyt ryhmävaiheesta jatkoon.

Myöskään Malmössä he eivät päässeet pudotuspelivaiheeseen. Toiveet ovat nousseet CS:GO Asia Championships -suorituksen jälkeen, mutta kuinka paljon toivoa kannattaa asettaa kokoonpanolle, joka korvasi pelinjohtajansa toisella tähtipelaajalla?

Unohdettava vuosi: MIBR

Tätä voisi sanoa useastakin joukkueesta, mutta uskon, että tämä joukkue ansaitsee sen suoritustensa epätasaisuudella vuoden aikana.

MIBR osallistui 13:een S-tason tapahtumaan, mutta ei päässyt finaaliin yhdessäkään

Brasilialaisella joukkueella on ollut hankala vuosi. Useita siirtoja, ei voittoja. On väitetty, että pelaajat eivät enää ole yhtä hyviä, että draivi olla paras on mennyttä – mutta missä ongelmat ovat?

On kiinnostavaa katsoa, kuinka MIBR:n 13 tapahtumassa osaa tappiosta on helppo pitää ”odotettuina” tai ”ei niin pahoina”. Tällaisia ovat esimerkiksi häviöt Astralikselle (2–0 Katowicessa) ja Liquidille (2–0 Sydneyssä, 2–0 EPL S9 -lopputurnauksessa) – mutta siellä on myös todella heikkoja tuloksia, kuten tappiot BIG:lle (2–1 Kölnissä) ja coL:ille (2–1 ECS S7 -lopputurnauksessa).

Uskon itse, että suuri syy MIBR:n kriisiin on jatkuvat kokoonpanomuutokset, mutta usein tuntuu myös siltä, että he tuntuvat tyytyvän tilanteeseensa. Tarkoitan tällä sitä, että ajoittain he pelaavat vastustajiensa tasoa vastaan.

Kun he ovat esimerkiksi pelanneet ”suurempia” joukkueita vastaan, he ovat osoittaneet pystyvänsä ajoittain nappaamaan kaksinumeroisen määrän eriä, mikä on kunnioitettavaa. Sen sijaan ”pienempiä” tai ”tuntemattomampia” joukkueita vastaan he ovat kärsineet ja pelanneet heikosti, mitä aiemmat kokoonpanot eivät tuntuneet ikinä tekevän.

Näiden tappioiden jälkeen ja ennen 2020-kauden alkua MIBR päätti tehdä kokoonpanomuutoksen, joka tuo lisää uutta verta kokoonpanoon lisäämällä argentiinalaisen nuorukaisen Ignacio ”meyern” Meyerin, joka on aiemmin ollut Sharks Esportsissa. Kun kokoonpano on osallistunut vasta yhteen tapahtumaan, joka oli cs_summit, ei vielä kannata tarkastella heidän suorituksiaan. Kysymys kuuluu, antaako tämä uutta virtaa brasilialaisille? Vai kärsivätkö he taas pettymysten vuoden niin kuin 2019?