Mitä voimme oppia suoriutumisesta murtopalloissa?

Päivämäärä on 27. tammikuuta 2017, ja käsillä on Australian avointen semifinaali. Grigor Dimitrov haastaa Rafael Nadalin, panoksena finaalipaikka Roger Federeriä vastaan.

Tennismedia, tennisfanit ja tennisvedonlyöjät ovat alkaneet uskoa hehkutukseen – että Dimitrov on lähes 26-vuotiaana lopultakin liittymässä eliittipelaajien joukkoon ja lunastamassa maineensa Federerin manttelinperijänä.

Ylisuoriutuminen murtopalloissa

Numerot kertovat kuitenkin toisenlaista tarinaa. Dimitrov on tähän mennessä saavuttamissaan 10 perättäisessä voitossa 10 ottelusta vuonna 2017 ylisuoriutunut odotuksiin nähden 9,7 % murtopallojen pelastamisessa syötöissään (voitettujen syöttöpisteiden odotusarvon perusteella) ja 3,4 % murtopallojen voittamisessa (voitettujen syötönpalautuspisteiden odotusarvon perusteella). 

Tällaisten lukemien pitäminen yllä on pitkällä aikavälillä lähes mahdotonta – oli lähes varmaa, että Dimitrov palaisi loppujen lopuksi kohti keskiarvoa. Nadal voitti sinä päivänä viidessä erässä, mutta tämän tappion jälkeen Dimitrov voitti kuitenkin seuraavan turnauksen Sofiassa häviten koko turnauksessa vain yhden erän.

Tällaisten lukemien pitäminen yllä on pitkällä aikavälillä lähes mahdotonta – oli lähes varmaa, että Dimitrov palaisi loppujen lopuksi kohti keskiarvoa.

Hehkutus jatkui, mikä ei ollut ihme, kun hänen otteluvoittokertoimensa neljässä ottelussa Bulgariassa olivat korkeimmillaankin vain 1,41 – ota selvää, kuinka voit hyödyntää tenniksen tasoitusvedonlyöntiä, kun pelaaja on niin vahva suosikki.

Tämän jälkeen Dimitrov voitti vain viisi ottelua 12:sta Sofian ja Ranskan avointen välillä, mukaan lukien viisi tappiota 1,50-kertoimisena tai vieläkin suurempana suosikkina. Hehkutus hiljeni. Regressio kohti keskiarvoa tuli odotetusti peliin, ja hän tasaantui lopulta samalle tasolle kuin kauden 2016 loppupuolella – ei tarpeeksi hyvä top 10 -pelaajaksi, mutta silti kelvollinen top 20 -pelaaja.

Varianssi, ei ”kunto”

Tällaiset vaihtelut kuitataan usein senhetkiseksi ”kunnoksi”, kun niitä voisi tarkemmin kuvata varianssiksi. On todella vaikeaa pelaajalle pitää yllä ylisuoriutumista murtopalloissa sekä syötöissä että palautuksissa useiden kausien ajan – jos osaat lyödä vetoa tenniksestä, tiedät, kuinka tärkeitä murtopallot voivat olla.

Tätä silmällä pitäen laadimme analyysin siitä, ovatko kertoimet kallellaan sellaisten pelaajien puoleen, jotka ovat ylisuoriutuneet murtopalloissa, kuten Dimitrov edellä mainitussa Australian avointen ottelussa.  

Ensiksi kannattaa tarkastella, pelastavatko hyviksi syöttäjiksi tiedetyt pelaajat odotettua enemmän murtopalloja ATP-kiertueella. Käyttämällä yksinkertaista mittaria (syöttöjen pitoprosentti – vastustajan murtoprosentti) voimme laskea, ketkä ovat top 100 -listan syöttöpainotteisimmat pelaajat.

Tätä otosta varten käytimme tietoja ATP-listan 100 parhaasta pelaajasta kauden 2016 lopussa (pelaajalla oli oltava vähintään kymmenen pääturnauksen ottelua vuonna 2016, jotta hänet otettiin mukaan otokseen).

Suurin osa tämän listan nimistä tuskin tulee yllätyksenä tennistä seuraaville, ja Ivo Karlovic ja John Isner ovatkin ATP-kiertueen syöttöpainotteisimpia pelaajia isolla marginaalilla.

Näin korkeilla syötönpitoprosenteilla, jotka on johdettu korkeista voitettujen syöttöpisteiden määristä, on ilmiselvää, että näillä pelaajilla on myös korkeat murtopallojen pelastusprosentit. Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, nämä pelaajat onnistuivat pelastamaan murtopalloja paljon useammin kuin ATP:n pääkiertueen otteluiden keskiarvo 60,7 % vuonna 2016:

Keskimääräinen ATP-pelaaja pelastaa murtopalloja syötössään 2,8 % vähemmän kuin voittaa syöttöpisteitä yleensä ja vastaavasti voittaa 2,8 % enemmän murtopalloja kuin palautuspisteitä yleensä. Näiden lukujen perusteella voimme määritellä yli- ja alisuoriutumisen murtopalloissa.

Kun tämä lasketaan mukaan, kuusi kymmenestä syöttöpainotteisimmasta pelaajasta alisuoriutui murtopalloissa. Suurin häviäjä tärkeissä pisteissä oli Gilles Muller, kun taas Horacio Zeballos oli selvästi suurin ylisuoriutuja. Nämä tilastot eivät siis anna selvää osoitusta siitä, ylisuoriutuvatko syöttöpainotteiset pelaajat keskimääräistä useammin tärkeissä pisteissä.

Markkinat yliarvostavat varianssia

Seuraavassa asiaan tarkemmin pureutuvassa taulukossa on esitetty kymmenen murtopalloissa eniten ylisuoriutunutta pelaajaa vuonna 2016. Käyttämällä näitä tietoja sekä pääkiertueen otteluista 2017 tähän mennessä kerättyjä tietoja voimme selvittää, ovatko markkinat yliarvioineet näitä pelaajia sen jälkeen, kun varianssi on suosinut heitä vuonna 2016:

Hypoteettisella 100 punnan tasapanoksella näille pelaajille panostaminen vuonna 2017 olisi tuottanut seuraavat tulokset:

Kuten voimme nähdä, panostaminen sokkona näille pelaajille, jotka ovat ylisuoriutuneet eniten murtopalloissa kaudella 2016, olisi tähän mennessä johtanut surkeisiin tuloksiin tänä vuonna, ja keskimääräinen tuotto 226 ottelussa olisi ollut -9,62 %. 

Käytännössä markkinat ovat yliarvostaneet näiden pelaajien ”kuntoa” ja osaamista tärkeissä pisteissä ylisuoriutumisen vuoksi. Poikkeuksina Dan Evans – joka nyt kärsii pelikieltoa – ja jossain määrin Horacio Zeballos, kaikki muut kymmenen pelaajaa ovat taantuneet kaudella 2017.

Kun sokkopanostus näille pelaajille olisi tuottanut näinkin surkeat tulokset, heidän vastaansa pelaaminen odottaen regressiota kohti keskiarvoa olisi tuottanut positiivisia tuloksia. On myöskin kiinnostavaa arvioida, olisiko murtopalloissa kaudella 2016 eniten alisuoriutuneille pelaajille panostaminen kaudella 2017 tuottanut positiivisia tuloksia, kun markkinat ovat aliarvioineet heidän kykyjään:

On mielenkiintoista huomata, että Dimitrov, joka ylisuoriutui niin vahvasti murtopalloissa aiemmin tänä vuonna, itse asiassa alisuoriutui samalla mittarilla pahasti vuonna 2016 – mikä osoittaakin hienosti, kuinka helppoa varianssi on naamioida ”kunnoksi”.

Regressio kohti keskiarvoa

Näiden pelaajien pelaaminen sokkona tuotti jossain määrin vaihtelevia tuloksia, mutta niin tekeminen – ykköstykkinä Roger Federer, joka on voittanut tällä kaudella 34 pelaamastaan 36 ottelusta* – olisi johtanut lähes 6 %:n tuottoihin hypoteettisella 100 punnan tasapanoksella 274 ottelussa:

*Tiedot ennen Rogers Cupin välieriä

Yhteenvetona voimme todeta, että kaudella 2016 murtopalloissa yli- tai alisuoriutuneiden pelaajien suoritukset vuonna 2017 ovat vahva merkki regressiosta kohti keskiarvoa molemmissa ryhmissä – ja markkinat eivät ole reagoineet tähän todennäköisyyteen tarkasti.

Aiempien vuosien tietojen tutkiminen otoskoon kasvattamiseksi voi palkita lukijoita mielenkiintoisella kulmalla markkinoiden hyödyntämiseksi. Kaipaatko lisäapua tennisvedonlyöntiin? Lue tärkeimmät kohdat Pinnaclen tennisvedonlyönnin keskustelupäivästä.