Jalkapallovedonlyönnin historia ja lupaukset suurista voitoista

Ikivanha temppu

Aivan kuin lotossa, ajatus elämän mullistavasta rahasummasta pienellä panoksella saa ihmiset helposti luopumaan rahastaan. Monien vedonlyöjien mielestä vedonlyönnin ja loton välillä on se ero, että vedonlyönti on paremmin hallittavissa. Sen mukaan, missä vetoa lyöt, tämä ei välttämättä kuitenkaan pidä paikkaansa. 

Jotkin vedonvälittäjät pystyvät vaikuttamaan paljonkin siihen, mistä vedonlyöjät lyövät vetoa. Tämä tapahtuu joskus tiettyä tapahtumaa korostavien yksityiskohtaisten markkinointikampanjoiden avulla. Niissä annetaan erikoistarjouksia ja ”parannetaan” tiettyjä kohteen kertoimia tai esitellään tiettyjä vetotyyppejä helppokäyttöisessä muodossa.

Vedonvälittäjät ovat menneet niinkin pitkälle, että ne tarjoavat sattumanvaraisen palkinnon mahdollisuutta ja vetojen koontia – joko pyytämällä vedonlyöjää valitsemaan haluamansa kertoimet ja tekemällä valinnat hänen puolestaan ”satunnaisesti” tai tarjoamalla valmiiden vetojen valikoiman, josta vedonlyöjä voi valita. Kun vedonvälittäjät ohjaavat vahvemmin, mihin vedonlyöjät panostavat rahansa, mahdollisuudet voittaa himoittu jättipotti ohenevat entisestään.

Jalkapallovedonlyönnin alku

Vedonlyönti jalkapallosta oli alunperin viihdemuoto. Isossa-Britanniassa käytetty Littlewoodsin 1923 kehittämä pools-veikkausjärjestelmä on esimerkki tästä. Se tunnettiin pienellä panoksella saavutettavista suurista voitoistaan. Fanit saivat stadionin ulkopuolella kupongin, johon he täyttivät mielestään todennäköisimmät tulokset.

Lähes 150-kertaisesti – tai 425 716 249 puntaa – pienempänä Herra Elliottin voitto ei enää kuulostakaan niin komealta.

Tästä kehittyivät sanomalehdistä irrotettavat kupongit, jotka täytettiin ja lähetettiin sitten postitse tai annettiin poolin keruuagentille. Littlewoods saattoi ehdottaa valittavia pelejä tai rajoittaa valintojen määrää, mutta he takasivat pisteenlaskujärjestelmää käyttäen, että joka viikko oli ainakin yksi voittaja.

Ranskassa kehitettiin hevoskilpailujen vedonlyöntiä varten samankaltainen järjestelmä ”pari-mutuel”, johon perustuvat monet vastaavat tuotteet eri puolilla maailmaa, kuten Tote (Iso-Britannia) ja TAB (Australia). Koska nämä pelimuodot perustuvat kaikkien panosten keräämiseen yhteen pottiin ja voittojen jakamiseen osuutena potista (josta järjestäjä otti oman osuutensa), voittojen arvo ei yleensä vastaa valittujen lopputulosten oikeaa todennäköisyyttä – tässä mielessä ne toimivat samoin kuin vedonvälittäjän kertoimet. 

Yksi pools-veikkauksen kuuluisimmista voitoista oli Michael Elliottin kahden punnan panoksella saama 3 001 511 punnan voitto, jonka hän sai veikkaamalla oikein kahdeksan 2–2-tasapeliä vuonna 2010. Jos samanlainen veto asetettaisiin nykyään Pinnaclella – vaikka kaikkien kahdeksan valinnan kerroin olisi pienin tällä hetkellä 2–2-tasapelistä tarjoamamme kerroin* – voittosumma olisi 428 717 760.

Lähes 150-kertaisesti – tai 425 716 249 puntaa – pienempänä Herra Elliottin voitto ei enää kuulostakaan niin komealta.

Pools-veikkaus säilyi yhtenä suosituimmista vedonlyöntimuodoista, kunnes alettiin perustaa vedonlyöntipisteitä ja vedonlyöjille alettiin tarjota kätevämpiä tapoja lyödä vetoa. Vaikka vetoja vastaanottava yritys ja tapa, jolla vedonlyöjät riskeerasivat rahansa, muuttuivat hieman, tapa koota vedot yhteen säilyi.

Vedonlyöntipisteiden synty

1960-luvulta aina 1990-luvulle asti perustettiin vedonlyöntipisteitä yhä kiihtyvään tahtiin. Vaikka näissä pisteissä tarjottiin kertoimia myös hevoskilpailuille, vinttikoirakilpailuille ja monille muille urheilumuodoille, jalkapallo sai yhä suuremman huomion viihdepelaajilta – erityisesti pelien televisiotarjonnan kasvaessa.

Vedonvälittäjät kehittivät omat pools-tyyliset kuponkinsa, joissa koottiin otteluiden lopputulosten yhdistelmien kertoimet yhdistelmäkertoimeksi. Alkujaan näissä yhdistelmävetokupongeissa oli ehtoja, joita oli noudatettava tiettyjen kertoimien saamiseksi. (Uskomatonta kyllä, yksittäisvetoja saattoi lyödä vain live-peleistä).

Ei riitä, että vedonlyöjien on pystyttävä peittoamaan vedonvälittäjän 7,6 %:n kate – heidän on tehtävä se nelin-, kuusin- tai kahdeksankertaisesti niin, että kate nousee samassa suhteessa.

Koska ajateltavaa ja tehtäviä valintoja oli vähemmän kuin ennen, tämä muoto helpotti vedonlyöjien elämää, mutta tietämättään he joutuivat suuriksi altavastaajiksi. Vedonvälittäjät saattoivat luoda kupongin, jonka pelit olivat vaikeita ennustaa, ja tehdä näistä vaikeista valinnoista sitten houkuttelevampia yhdistämällä ne yhdeksi vedoksi kertoimilla, jotka saattoivat näyttää hyviltä mutta joiden kumulatiivinen kate oli erittäin korkea.

Esimerkiksi yksi tällainen perinteinen kuponki tarjosi yhdistelmäkerrointa 26,00 kolmen tasapelin ennustamisesta oikein. Jos kuitenkin valitsisit pienimmät kolmelle Valioliigan tasapelille Pinnaclella tarjolla olevat kertoimet, triplan (kolmen vedon yhdistelmän) kerroin olisi 31,340. 

Kun mietit, että näissä esimerkeissä ero voiton suuruudessa olisi 100 euron panoksella 534 €, kupongin käyttämisen hinta alkaa käydä ilmeiseksi.

Siirtyminen nettiin ja mobiililaitteisiin

Vaikka vedonlyöntipisteissä saattaa nykyään käydä vähemmän ihmisiä kuin ennen, suosittuja kuponkeja – suurine voittoineen pienillä panoksilla – voi edelleen käyttää netissä ja mobiililaitteilla.

Perinteiset tulosten yhdistelmäkupongit ovat ehkä suosituimpia, mutta vedonlyöjille tarjotaan monien muiden lisäksi myös esimerkiksi Molemmat joukkueet tekevät maalin -kuponkeja. Vedonvälittäjät saattavat olla hienotunteisempia tavassa, jolla he tekevät vedonlyöjistä altavastaajia, mutta sitä tapahtuu edelleen.

Kun voi valita kertoimella 4,50 neljä ottelua, joissa molemmat joukkueet tekevät maalin, kertoimella 11,00 kuusi ottelua tai kertoimella 25,00 kahdeksan ottelua, houkutus on suuri siksi, että tilastollisesti järkevien päätösten tekeminen on ihmiselle luontaisesti vaikeaa. Vedonlyöjät kiinnittävät huomionsa suuriin voittoihin ja pieneen panokseen ajattelematta liiemmin todennäköisyyttä tai sitä, vastaavatko tällaisen kupongin tarjoamat kertoimet valintojen todellista voittotodennäköisyyttä.

Yleisesti vedonvälittäjät tarjoavat noin 1,67:n kerrointa sille, että molemmat joukkueet saavat maalin, ja 2,10 sille, että vähintään jompikumpi joukkueista ei tee maalia. Ei siis riitä, että vedonlyöjien on pystyttävä peittoamaan vedonvälittäjän 7,6 %:n kate – heidän on tehtävä se nelin-, kuusin- tai kahdeksankertaisesti niin, että kate nousee samassa suhteessa. 

Olisiko aika muutokselle?

Kaiken tämän jälkeen jalkapallopoolien perusajatus säilyy edelleen. Lukuisat vedonlyöjät jahtaavat suuria voittoja yhdistelmävedoilla ajattelematta sen kummemmin, että heidän saamansa kertoimet ovat sekä paljon pienempiä kuin oikeat kertoimet että – mikä tärkeämpää – pienempiä kuin niiden pitäisi olla heidän vetonsa voittotodennäköisyyden mukaan. 

Voittajan löytymisen takaaminen, tiettyä tapahtumaa koskevat markkinointikampanjat tai ihan vain helppokäyttöisen lomakkeen tarjoaminen vedonlyöntiä varten ovat ovelia tapoja nostaa toiveita suuresta voitosta. Ne tuottavat kiistatta viihdearvoa harrastuspelaamiseen, mutta järkipelaajien kannattaa pitää mielessä, että siihen on hyvä syy, että vedonlyöjät korostavat tai ehdottavat tiettyjä vedonlyöntivaihtoehtoja. Tarkoituksena on tehdä vaikeasta tehtävästä entistä vaikeampi.

Järkevät vedonlyöjät yleensä välttävät kuponkipelaamista ja vedonlyöjiä, jotka sitä yrittävät markkinoida. Suuren voiton tavoittelussa ei ole mitään väärää – kunhan varmistat, ettei vedonvälittäjä vaikuta valintoihisi.

Millä tavalla vetoa lyötkin, hae aina pienimmät katteet, korkeimmat vedonlyöntirajat ja parhaat kertoimet Pinnaclelta.