helmi 7, 2020
helmi 7, 2020

Osa yksi: Kuinka monet vedonlyöjät ovat taitavia?

Käsittelemme jälleen klassikkokysymystä

Toiminnan tasapainottaminen ja hinnan selvittäminen

Kohteen evoluution malli

Osa yksi: Kuinka monet vedonlyöjät ovat taitavia?

Vedonlyöjät pyrkivät olemaan ”taitavia”. Tämä on yksi tapa viitata siihen, että joku on riittävän taitava voittamaan pidemmän päälle, mutta vain hyvin harvat vedonlyöjät osuvat tähän kategoriaan. Kuinka monet vedonlyöjät ovat taitavia? Lue lisää tästä artikkelista.

Käsittelemme jälleen klassikkokysymystä

Minua on pitkään kiinnostanut kysymys, että kuinka monet ihmiset todella voittavat vedonlyönnissä. Kun ensimmäisen kerran ihmettelin tätä, pikainen haku paljasti yleisen ohjeen: 97 % vedonlyöjistä häviää. No, tässä luvussa on hieman vaihtelua. Joskus se on 95 %, toisinaan 99 %. Mutta mitä se todella tarkoittaa? Ja mikä tärkeämpää, kuinka pätevä se on? 

Hoidetaan ensin helppo asia pois päiväjärjestyksestä: mitä voittaminen tarkoittaa? Luonnollisesti kuka tahansa voi voittaa tuurilla. Varsin monet voivat voittaa riittävästi vetoja tehdäkseen voittoa, mutta sekin on vain onnen ansiota. Itse asiassa noin neljännes pistetasoituksen ja aasialaisen tasoitusvedon lyöjistä, jotka pelaavat Pinnaclen tyypillisellä katteella, voi olla voiton puolella 1 000 vedon jälkeen. Noin yksi sadasta voi olla tuotollinen vielä 10 000:n jälkeen. Joillekin tämä voi tarkoittaa koko elämän vedonlyöntejä. 

Mutta tämä ei ole sitä, mitä tarkoitamme voittamisella. Ajan mittaan useimpien ihmisten onni loppuu. Se on yksinkertaisesti suurten lukujen laki. Sen sijaan olemme kiinnostuneita vedonlyöjistä, jotka voivat voittavat taidolla eivätkä pelkällä onnella. Tällaiset pelaajat ovat löytäneet tavan luoda niin kutsuttua odotusarvoa. Vedonvälittäjä odottaa, että nämä pelaajat tekevät voittoa senkin jälkeen, kun hyvä ja huono onni ovat kumonneet toisensa. Kuinka monet vedonlyöjät pystyvät todelliseen odotusarvoon? 

Tietääkseni tästä asiasta ei ole julkaistu tutkimuksia. Jos jollakulla on parempaa tietoa, ottakaa yhteyttä. Olen aiemmin yrittänyt vastata tähän kysymykseen piirtämällä vedonlyöjien suoritusten jakauman. Koska se näyttää lähes samalta kuin sattumalta tapahtuvien suoritusten jakauma, olen päätellyt, ettei taitavia vedonlyöjiä voi olla kovinkaan paljoa.

Tässä artikkelissa pyrin katsomaan tätä uudelleen eri näkökulmasta: vedonvälittäjän, ja tarkemmin siitä, miten he kehittävät kohteitaan. Minun on painotettava sitä, että tämä artikkelipari on minun ajatuskokeeni, täynnä mahdollisia huomautuksia, virheitä ja reikiä, eikä sitä ole millään tavalla tarkoitettu esittämään tapaa, jolla Pinnacle hallitsee kohteidensa kehittämistä.

Koska yksikään vedonvälittäjä ei kerro meille, miten he tekevät sen, meidän on työskenneltävä takaperin. Selvitämme miten kertoimet kehittyvät ja katsomme, pystymmekö rakentamaan mallin ja muuttaa sen parametreja, kunnes voimme toistaa oikean maailman tilanteen. Vaikka en koskaan suosittelisi tällaista tiedonkaivuuta vedonlyöntimenetelmän kehittämiseen, tässä harjoituksessa se saa kelvata.

Toiminnan tasapainottaminen ja hinnan selvittäminen

Jos käyt Twitterissä tai suositulla vedonlyöntifoorumilla, törmäät todennäköisesti erilaisiin väittelyihin siitä, miten vedonvälittäjät hallitsevat kertoimiaan. Yksi perusidea on, että he kun he ovat arvioineet tarkimmat lukunsa, he pyrkivät tasapainottamaan toimintaa niin, että tuloksesta riippumatta he jäävät voitolle.

Kun toisella puolella on enemmän toimintaa ja vetoja kuin toisella, vedonvälittäjä muuttaa (pienentää) kerrointa houkutellakseen lisää toimintaa ja vetoja toiselle puolelle. Jos pelaajat tekevät niin, he saattavat siirtää kertoimen takaisin, muussa tilanteessa he saattavat pienentää kerrointa entisestään.

Noin neljännes pistetasoituksen ja aasialaisen tasoitusvedon lyöjistä, jotka pelaavat Pinnaclen tyypillisellä katteella, voi olla voiton puolella 1 000 vedon jälkeen.

Kohteen kehittyminen vedonvälittäjän käsissä kohti ottelun aloitusta esittää täten hinnan selvittämisen tyyppiä. Talousmarkkinoilla tämä tunnetaan omaisuuserän hinnan määrittämisenä markkinoiden mukaan ostajien ja myyjien välisen toiminnan perusteella. Tilanne on varsin samanlainen vedonvälittäjällä: korvaamme vain omaisuuserän kertoimella ja ostajat ja myyjät joukkueen A ja joukkueen B puolesta vetoa lyövillä.

Täten jos vetoa on lyöty 100 dollaria sekä joukkueen A että B puolesta, vedonvälittäjä asettaa reiluksi kertoimeksi 2,00 (eli 1,95 katteen kanssa). Oletetaan, että joukkueelle A tulee sitten 10 dollaria. Suhteellinen toiminta on tällöin 110 $ vastaan 100 $. Näiden tietojen pohjalta vedonvälittäjä voisi päätellä, että joukkueen A todellinen kerroin on nyt (100/110) +1 (eli 1,909) ja joukkueen B (110/100) +1 (eli 2,10). Katteen lisäämisen jälkeen kertoimet olisivat 1,86 ja 2,05. Kunkin uuden toiminnan jälkeen vedonvälittäjä päivittää kertoimet samalla bayesilaisella tavalla.

Yksi ongelma tässä mallissa liittyy siihen, kuinka kohteen kehittäminen aloitetaan. Luonnollisestikaan kohteen avautuessa siitä ei ole lyöty lainkaan vetoa. Alkuun on valittava jokin luku, että malli voi toimia. Mutta mitä valita? Mitä pienempi luku on suhteessa alun toimintaan, sitä enemmän kerroin liikkuu alussa.

Oletetaan, että tämä esimerkki aloitetaan teoreettisella markkinasiemenellä, jossa on 10 dollaria A:lla ja 10 dollaria B:llä. Tällöin 10 dollarin veto A:n puolesta siirtäisi kertoimen arvoon 1,46 (ja B:n arvoon 2,93). Näin suurta liikettä ei tietenkään haluta, koska se olisi liian kaukana alkuperäisestä mallin arviosta, jolloin taitavat vedonlyöjät hyödyntäisivät sitä suurilla panoksilla.

Selkeästi vedonvälittäjän on asetettava siemeneksi jokin teoreettinen vakuus. Sen koko riippuu asiakkaiden panoksista.

Kohteen evoluution malli 

Rakensin Excel-kaavion vedonvälittäjän hinnan selvittämisen kopioimista varten. Malli koostuu fiktionaalisesta kohteesta (joukkue A vs. joukkue B), joka vedonvälittäjän mielestä voi mennä yhtä todennäköisesti kummin vain (reilut kertoimet 2,00). 2,5 %:n kate lisätään (vedonvälittäjän kertoimet 1,95). Kertoimet kehittyivät sitten yli 1 000 iteraation aikana. Kussakin iteraatiossa vedonlyöjä voi joko lyödä vetoa tai ohittaa nykyisen hinnan joukkueelle A tai B.

Jos vedonlyöjä ohittaa sekä joukkueen A että B hinnan (ajatellen ettei kumpikaan tarjoa arvoa), hinta pysyy muuttumattomana. Jos hän lyö vetoa A:n tai B:n hinnalla, kerroin päivitetään edellä kuvatun hinnan selvittämisen periaatteen mukaan.

Vedonlyöjän panostusmieltymykset oletettiin asettuvan potenssilain jakaumaan, mikä pyrkii toistamaan todennäköistä reaalimaailman tilannetta. Täten siinä missä suurin osa vedonlyöjistä käytti 1–5 yksikön panoksia, jotkut halusivat lyödä vetoa yli 10 yksiköllä, harvemmat yli 100 yksiköllä ja jotkut ajoittain jopa yli 1 000 yksiköllä.

Vedonlyöjiä pidettiin joko taitavina tai taitamattomina. Taitavien vedonlyöjien oletettiin tietävän, että reilu hinta A:lle ja B:lle oli 2,00. Täten he löivät vetoa vain suuremmilla kertoimilla. Taitamattomien vedonvälittäjien oletettiin vain seuraavan massaa. Tämä tarkoittaa, että heihin vaikutti julkaistut hinnat missä tahansa kohteen kehittymisen aikana. Koska ankkuroinnin, äskettäisyyden ja saatavuuden heuristiikat yleisesti vaikuttavat epävarmuudesta päätöksiä tekeviin ihmisiin, tämä saattaa olla järkevä oletus. 

Selkeästi vedonvälittäjän on asetettava siemeneksi jokin teoreettinen vakuus. Sen koko riippuu asiakkaiden panoksista.

Jotta taitamattomille vedonlyöjille annettaisiin hieman vapautta, heidän näkemyksensä todellisista kertoimista oletettiin vaihtelevan satunnaisella normaalijakaumalla nykyisistä hinnoista. Jos esimerkiksi nykyinen kerroin A:lle oli 1,95 ja kertoimen poistamisen jälkeen 2,00, osa uskoisi oikean hinnan olevan 1,99, 1,98, 1,97 (tai 2,01, 2,02, 2,03) ja niin edelleen. Osa uskoisi oikean kertoimen olevan pienempi kuin 1,95, jolloin julkaistu kerroin 1,95 tarjoaisi arvoa.

Täten on aina taitamattomia vedonlyöjiä, jotka uskovat joko joukkueen A tai B kertoimen tarjoavan arvoa. Mallissani he lyövät sitten vetoa määritetyllä panoksellaan. Ilman tällaista virheellistä yliluottamusta vetoa ei ikinä lyötäisi rationaalisilla markkinoilla. Käyttämälläni taitamattomien vedonlyöjien vapauden tasolla tyypillisesti noin puolet heistä löysi vedonlyöntikohteen tyypillisen 1 000 iteraation sarjan aikana.

Mallissa oli kaksi muuta oletusta. Ensinnä se, että taitavat vedonlyöjät käyttivät suurempia panoksia. Vaikka se ei välttämättä edustakaan reaalimaailmaa tarkasti, on kohtuullista olettaa, että taitonsa osoittaneet vedonlyöjät ottavat todennäköisemmin suurempia riskejä, erityisesti koska voivat käyttää siihen aiemmin voittamaansa pääomaa. Toisekseen alun ensimmäisessä mallissani vedonlyöjän panos oli rajoitettu korkeintaan aiemmin asetettujen vetojen kokonaismäärään. 

Jos esimerkiksi vedonlyöjä haluaisi lyödä vetoa 50 yksiköllä, mutta vain 30 yksikköä olisi käytetty siihen mennessä (mukaan lukien markkinasiemen), panosrajaa 30 käytettäisiin. Tällaisessa tilanteessa markkinoiden kehittyessä ja toiminnan kertyessä suurempia panoksia hyväksytään. Tämä vaikuttaisi vastaavan tyypillistä Pinnaclen kohdetta, jossa panosraja kasvaa kauppamäärän kasvaessa.

Seuraava aikajana näyttää kuinka A:n ja B:n kertoimet kehittyivät olettaen 1 yksikön markkinasiemenen kohteelle A ja B ilman yhtään taitavia vedonlyöjiä. Vaikuttaa siltä, että osa heilahduksista on liian suuria erityisesti aikaisessa vaiheessa kohteen kehittymistä, jotta ne voisivat edustaa oikeaa tilannetta. Mikä tahansa suuri panos vaikuttaa dramaattisesti kertoimien laskemiseen edellä kuvatulla tavalla. Vastaava kertoimien kehitys havaittiin, vaikka vedonlyöjät olisivat taitavia. Virhe on selvästi joko teoreettisen markkinasiemenen koossa tai panosrajoituksen koossa.

in-article-price-discovery-1.jpg

Se, kuinka nämä ongelmat ratkaistaan ja mitä nämä mallit sanovat taitavien vedonlyöjien määrästä, käsitellään tämän artikkelin toisessa osassa.

Vedonlyöntiresurssit auttavat vedonlyönnissä

Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.