heinä 5, 2019
heinä 5, 2019

Osa 1: tekevätkö vedonlyöntifirmat painotuksia pistetasoitusvedoissa?

Osa 1: tekevätkö vedonlyöntifirmat painotuksia pistetasoitusvedoissa?

Pistetasoitus on yksi vedonlyöjien suosituimmista vedonlyöntimarkkinoista. Vaikka tämän markkinan on tarkoitus ”tasoittaa pelikenttää” osallistuville joukkueille, vedonvälittäjä saattaa tehdä siitä epätasaisemman kuin meille uskotellaan. Tekevätkö vedonlyöntifirmat painotuksia pistetasoitusmarkkinoilla? Lue lisää tästä artikkelista.

Vuonna 2005 Steven Levitt (ekonomisti ja Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja) julkaisi vaikutusvaltaisen paperin, jossa hän kyseenalaisti hyväksytyn näkökulman, että urheiluvedonlyöntimarkkinat ovat tehokkaat, osallistuvat vedonlyöjät ovat kollektiivisesti viisaita ja vedonvälittäjät ansaitsevat välityspalkkion tasapainottamalla toiminnan.

Päin vastoin Levitt väitti, että vedonvälittäjät ottavat sen sijaan riskejä otteluiden tulosten painotuksessa siinä määrin, että he julkaisevat kertoimia, jotka marginaalien huomioimisen jälkeen poikkeavat todellisesta tai markkinoiden tasapainohinnasta tulosten jälkikäteisten analyysien perusteella. Vedonvälittäjät tekevät saadakseen enemmän tuottoa käyttämällä järjestelmällisesti hyväkseen taitamattomampien vedonlyöjien vinoumia, koska nämä eivät osaa ennustaa otteluiden tuloksia yhtä tarkasti eivätkä välttämättä toimi yhtä rationaalisesti.

Levitt tuli tähän päätökseen näennäisesti kahden merkittävän huomion seurauksena. Ensiksi 21 NFL-kauden aikana vuosina 1980–2001 vain 48,2 % suosikeista pystyi voittamaan pistetasoituksen (negatiivisen pistetasoituksen, joka asetetaan suosikille molempien joukkueiden hintojen tasaamiseksi). Toiseksi NFL-vedonlyöntikisassa, jossa 285 osallistujaa löi 19 770 vetoa 242 pelistä (kaudella 2001), 60,6 % vedoista oli suosikin puolesta. Jos tällainen liiallinen vedonlyönti suosikkien puolesta on tyypillistä todellisessa markkinaympäristössä, nämä kaksi lukua eivät olisi yhdenmukaisia passiivisen markkinoiden tekijän perinteisen roolin kanssa. 

Muutama asia tulisi kuitenkin huomioida. Ensinnäkin Levittin pelaajaotos oli pieni. Toisekseen pelaajat olivat mukana kilpailussa, eivät todellisessa markkinatilanteessa. Tämän vuoksi ja kolmantena pointtina meillä ei ole tietoja vedonlyöntien rahasummista, koska odotetusti vedonvälittäjät eivät koskaan paljasta niitä tietoja. Lukua 60,6 % viittasi vetojen määrään, ei kokonaisvolyymiin, eivätkä nämä kaksi välttämättä korreloi keskenään. Lopuksi Levitt rajoitti analyysinsa vain yksiin markkinoihin.

Tässä kaksiosaisessa artikkelissa haluankin laajentaa toiseen, NBA-pistetasoitukseen, ja tutkia tekevätkö vedonlyöntifirmat lopulta painotuksia. Jo ne tekevät, se vaikuttaa tehokkaan markkinan hypoteesiin siitä, että kertoimet ovat luotettava osoitus todellisista todennäköisyyksistä. Toisessa osassa katson, tarjoavatko NBA-tasoitusmarkkinoiden tulokset tukea Levittin johtopäätöksille. Ensimmäisessä osassa aloitan kuitenkin katsomalla, miltä vedonvälittäjän suorittama painottaminen itse asiassa näyttäisi.

Pieni ajatuskoe

Mieti yksinkertaista kahden osapuolen koitosta, jossa sekä tiimin A että tiimin B todellinen voittotodennäköisyys on 50 %. Reilut kertoimet molemmille tässä vedossa ovat 2,00. Jos vedonvälittäjä käyttää 2,5 %:n marginaalia tasaisesti jaettuna, tarjotut kertoimet ovat 1,95. Jokaisessa tällaisessa koitoksessa 100 vedonlyöjää lyö 1 euron joko tiimin A tai B puolesta. Oletetaan vielä, että tällaisia koitoksia on 100, jolloin vedonlyöjien kokonaisliikevaihto on 10 000 euroa. Kuinka paljon voittoa vedonvälittäjä voi odottaa saamansa, kun joko tiimeille A ja B tehtyjen vetojen osuus vaihtelee tai tiimien voittotaajuus vaihtelee?

Tasapainottava toiminta 

Aloitetaan yksinkertaisimmalla tilanteessa. Passiivinen vedonvälittäjä haluaa tasata tiimien A ja B tuomat voittorahat. Jos tiimi A ja tiimi B voittavat 50 % ajasta, vedonvälittäjä saa 125 euroa tiimille A asetetuista vedoista ja 125 euroa tiimille B asetetuista vedoista. Kokonaisvoitto on siis 250 euroa eli 2,5 % liikevaihdosta, mikä vastaa tarkalleen marginaalia.

Simmons ja Nelson havaitsivat, että vaikka he kertoivat, että jakaumaa on manipuloitu suosikkia vastaan, lähes yhtä monet osallistujat uskoivat, että suosikki onnistuu silti.

Mitä tapahtuu, jos tiimi A voittaa vähemmän tai enemmän kuin tiimi B? Mieti äärimmäistä esimerkkiä, jossa tiimi A ei koskaan voita. Vedonvälittäjä ottaa kaikki 5 000 euroa tiimille asetetuista vedoista ilman, että tiimin A vedonlyöjille tarvitsee maksaa mitään takaisin. Toisaalta kaikki tiimin B puolesta lyödyt vedot voittavat. Kertoimella 1,95 vedonvälittäjän on maksettava 4 750 euroa voittoa kyseisille vedonlyöjille. Täten vedonvälittäjän nettovoitto on edelleen 250 euroa.

Sama on totta riippumatta siitä, kuinka usein tiimi A tai B voittaa. Jos tiimi A voittaa esimerkiksi 70 % ajasta, vedonvälittäjä maksa 3 325 euroa tiimin A voitoista ja 1 425 euroa tiimin B voitoista. Samalla he kuitenkin saavat 1 500 euroa ja 3 500 euroa häviävistä vedoista. Nettovoitto on yhä 250 euroa.

Siinä missä tarkka voittojen ja tappioiden määrä tiimeille A ja B asetetuista vedoista vaihtelee, nettovoitto tasapainoisessa vedossa vastaa aina vedonvälittäjän marginaalia. Siksi ei ole yllättävää, että hypoteesi vedonvälittäjien pyrkimyksestä tasapainottamaan toimintaa on niin suosittu. 

Vedonlyöjien vinoumien vaikutus

Tällä kertaa oletetaan, että vedonlyöjät eivät lyö samoissa määrin vetoa tiimien A ja B puolesta. Mitä tapahtuu vedonvälittäjän voitoille? Jos tiimit A ja B voittavat 50 % ajasta, voitot ovat yhä samat: 250 euroa eli 2,5 %. Oletetaan, että kukaan ei lyö vetoa tiimin A puolesta. 

Edellä olevassa tilanteessa, jossa tiimi B voittaa 50 % ajasta, häviävät vedot tienaavat vedonvälittäjälle 5 000 euroa kun taas voittavista vedoista he joutuvat maksamaan 4 750 euroa. Nettovoitto on 250 euroa. Oletetaan, että 80 % vedonlyöjistä veikkaa tiimiä A. Nyt vedonvälittäjä maksaa 3 800 euroa ja 950 euroa tiimien A ja B vedoille, mutta ansaitsee 4 000 ja 1 000 euroa. Nettovoitto on yhä 250 euroa.

On helppo nähdä, miksi vedonvälittäjä haluaisi tarkat luvut. Olettaen, että luvut vastaavat luotettavasti todellisia tuloksien todennäköisyyksiä, vedonlyöjien mahdollisella vinoumalla tiimiä A tai tiimiä B kohtaan ei ole mitään merkitystä.

Painottaminen 

Asioista tulee kiinnostavampia, kun sekä voittoprosentit että vedonlyöntimäärät poikkeavat 50–50-tasapainosta. Levittin löydösten mukaan oletetaan, että 60 % vedonlyöjistä veikkaa tiimiä A, mutta se voittaa vain 48 % ajasta. 

Tällä kertaa vedonvälittäjä maksaa voittoja 2 736 euroa ja 1 976 euroa tiimeille A ja B, ja saa hävityistä vedoista 3 120 ja 1 920 euroa. Vaikka tiimin B vedonlyöntien nettotulos 56 euron tappio, se kompensoituu ja ylittyy tiimin A vetojen voittojen ja tappioiden myötä (384 euroa). Nyt nettovoitto on 328 euroa eli 3,28 % vedonvälittäjän liikevaihdosta. 

Tässä tapauksessa tiimin A painotuksen takia vedonvälittäjä voi saada paremmin voittoa, jos tiimi A voittaa alle 50 % ajasta. Tässä ajatuskokeessa vedonvälittäjämme on onnekas, koska olimme asettaneet todelliseksi todennäköisyydeksi 50 %.

Todellisilla pelimarkkinoilla Levitt kuitenkin odotti, että vedonvälittäjä hinnoitteli pistetasoitukset niin kuin ne olisivat 50–50-otteluita, mutta tiesi salaa, että vedonlyöjät löivät mieluummin vetoa osapuolesta, joka voitti alle 50 % ajasta, jolloin voitot ylittäisivät mainostetun voittomarginaalin. 

Vaikka tämä vaatiikin riskiä painotuksen suhteen, Levittin mielestä vedonvälittäjä ottaa sen mielellään tietäen, että osaa arvioida todelliset todennäköisyydet asiakkaitaan paremmin ja pystyy toimimaan rationaalisemmin.

Seuraava lämpökartta näyttää, kuinka vedonvälittäjän todellinen voitto suhteessa liikevaihtoon muuttuu, kun vedot tiimin A puolesta ja tiimin A voittotodennäköisyys muuttuu. Vedonvälittäjän voitot suhteessa liikevaihtoon näytetään prosenttiosuutena yhden desimaalin tarkkuudella.

in-article-points-spread-in-article4.jpg

Kuvassa näkyy selkeästi, että toiminnan ollessa tasapainossa tai tiimin A voittaessa 50 % ajasta, voitto suhteessa liikevaihtoon vastaa teoreettista voittomarginaalia. Sen sijaan vedonvälittäjä voi pärjätä paremmin, kun vedonlyöjät lyövät useammin vetoa tiimin A puolesta, mutta se voittaa harvemmin. Sama on totta tiimille B: lämpökartta on käytännössä peilikuva, joka on peilattu vasemman yläkulman ja oikean alakulman välisen linjan mukaan.

Miksi pistetasoituksessa on suosikkivinouma?

Palataan Levittin löydöksiin. Erityisesti siihen, miksi vedonlyöjät haluavat lyödä vetoa pistetasoituksen suosikista, osapuolesta, jolla on negatiivinen pistetasoitus? Levitt ei koskaan ehdottanut selitystä, mutta muut ovat. Joseph Simmons, Pennsylvanian yliopiston Wharton Schoolin professori, ja Leif Nelson, Kalifornian yliopiston Haas School of Businessin professori, tarjosivat psykologisen selityksen vinouman mahdolliselle alkuperälle: intuitiivinen itsevarmuus.

Meidän tulisi muistaa, että Levittin tiedot ovat yli 20 vuotta vanhoja. Paljon on muuttunut online-vedonlyönnissä sen jälkeen. Enemmän vedonvälittäjiä, enemmän vedonlyöjiä, enemmän ennustemalleja, enemmän markkinoita, enemmän rahaa, enemmän kaikkea.

Aivan kuten Levitt huomasi, Simmons ja Nelson havaitsivat, että lähes kaksi kolmannesta vedonlyöjistä, jotka tekivät online-ennusteita NFL-kausien 2003 ja 2004 aikana, tukivat suosikkia pistetasoituksen kattamiseksi. Tämä nousi 70 %:iin college-jalkapallossa. Lisäksi mitä suurempaa intuitiivista itseluottamusta vedonlyöjät osoittivat jommankumman osapuolen voittoa kohtaan, sitä suuremmalla luottamuksella he uskoivat, että tämä joukkue kattaisi pistetasoituksen.

Tällainen intuitiivinen vinouma esiintyy, kun kognitiivisesti monimutkaisempi päätöksenteko tiimien välisen piste-eron ennustamisesta vaihdetaan pelkkään voittavan tiimin ennustamiseen. Kontrastina kun tiimit ovat tasaisempia, intuitiivinen itseluottamus voittavasta osapuolesta oli heikompi ja täten vinouma jommankumman tukemiseen pistetasoituksen kattamiseksi oli pienempi. 

Ikävä kyllä samoin kuin Levittin tutkimuksessa, tässäkään ei mietitty vedonlyöjien kokonaispanosta vaan vedonlyöjien prosenttiosuutta. Simmons ja Nelson yrittivät korjata tätä puutetta analysoimalla 178 osallistujan arviointikykyä pyytämällä ennustamaan 226 sunnuntaiottelun tulosta vuoden 2007 NFL-kaudella hypoteettisilla panoksilla.

Tulokset olivat samat. Mielenkiintoisempaa oli havainto, että vaikka he kertoivat, että jakaumaa on manipuloitu suosikkia vastaan, lähes yhtä monet osallistujat uskoivat, että suosikki onnistuu silti. 

Jos vedonvälittäjä voi nostaa tulonsa 2,5 %:sta 3,3 %:iin pienellä tasoituksella, jota vedonlyöjät eivät huomaa, voisivatko he mennä pidemmälle? Jos 60 % pistetasoitusvedonlyöjistä tukisi suosikkia, joka voittaa 45 % ajasta, nostaisi tuoton 4,5 %:iin, ja vain 40 % voittoja suosikille tarkoittaisi 6,4 %:n tuottoa.

Vastaus tähän on todennäköisesti maalaisjärki: lopulta vedonlyöjät huomaisivat asian. Intuitiivinen vinouma voi olla riittävän voimakas hämärtämään 48 %:n ja 50 %:n eron, mutta pistetasoituksen suurempi manipulointi luultavasti siirtäisi vedonlyöjien käyttäytymisen arvioinnissa uuteen tasapainotilaan, jolloin harvemmat heistä löisivät vetoa suosikin puolesta.

Kuten edellä olevasta lämpökartasta näkee, jos tämä osuus putoaa alle 50 %:n, vedonvälittäjä tekee vähemmän voittoa kuin teoreettisen marginaalinsa verran. Realistisesti ajatellen vedonvälittäjät voivat painottaa kertoimia vain jonkin verran ennen kuin vedonlyöjät huomaavat sen. Kiinteiden todennäköisyyksien markkinoilla suosikki–altavastaaja-vinouman kohdalla kognitiivinen harha on olemassa, mutta se on heikko ja sen hyväksikäytöllä on rajansa. 

Markkinoiden tehokkuuden johtopäätökset

Levittin päätös siitä, että vedonvälittäjät eivät ole vain passiivisia välityspalkkion ansaitsijoita vaan ottavat aktiivisesti riskejä manipuloimalla pistetasoituksia, jotta voisivat kasvattaa voittojaan, tarkoittaa etteivät niiden hinnat voi olla tehokkaita ja vastata todellisia todennäköisyyksiä. Päin vastoin, miten ne voisivat olla, jos 50 %:n todennäköisyyttä merkitsevä pistetasoitus kattaa sen vain 48 % ajasta?

Meidän tulisi muistaa, että Levittin tiedot ovat yli 20 vuotta vanhoja. Paljon on muuttunut online-vedonlyönnissä sen jälkeen. Enemmän vedonvälittäjiä, enemmän vedonlyöjiä, enemmän ennustemalleja, enemmän markkinoita, enemmän rahaa, enemmän kaikkea. Suhteellisten taitojen markkinoilla, kuten urheiluvedonlyönnissä, suuremman määrän kilpailua pitäisi tyypillisesti johtaa parempaan tehokkuuteen ja tarkempiin hintoihin prosessilla, joka tunnetaan taidon paradoksina

Levittin ehdotuksessa siitä, että urheiluvedonlyönti poikkeaa finanssimarkkinoista, kun toiminnan välittäjät valitsevat olla osana toimintaa voittojensa kasvattamiseksi, on järkeä. Mutta voiko uudempi data-analyysi edelleen tukea tätä hypoteesia? Tämän artikkelin toisessa osassa pyrin selvittämään tämän tarkastelemalla NBA-pistetasoitusmarkkinoita.

Vedonlyöntiresurssit auttavat vedonlyönnissä

Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.