Pinnaclen koripalloasiantuntija Marko Viitanen kertoo tähänastisen uransa 10 parasta vedonlyöntimuistoa.
MEILTÄ PARHAAT KERTOIMET NBA:HAN
Lyö vetoa useilla markkinoilla jokaisesta NBA-ottelusta Pinnaclella
Rekisteröidy Kirjaudu sisäänTässä artikkelissa muistelen mieleenpainuvimpia hetkiä, joihin jollain tapaa on liittynyt vedonlyönti. Joukossa on myös muutama mieleenpainuva voitto. Pelaan nykyään NBA:han lähes pelkästään singlekohteita, joiden kertoimet ovat lähellä kahta, enkä harrasta viihdevedonlyöntiä, joten näistä ei juuri mitään jää mieleen. Usein koripallossa vedon osuma tai tappio on kylläkin jäänyt viimeisen heiton tai jatkoajan varaan.
Kuitenkin nämä ovat koripallossa kuitenkin niin yleistä, etteivät ne jää mieleen kuin korkeintaan muutamaksi päiväksi. Moni muisto on vuosien takaa aina 90-luvun puolelta lähtien, ja ne muistan vielä hyvin, koska tuolloin vedonlyönti ei ollut vielä nykyisen kaltaista rutiinia vaan harrastus, ja vetojeni kohteena oli iso lajikirjo. Näitä ei ole listattu missään tarkassa järjestyksessä, mutta olen pyrkinyt lähtemään liikkeelle vanhemmista muistoista, jolloin olin vielä reilusti alle 20-vuotias.
1. Ensimmäinen hieman isompi voitto tuli Teivon tiistai-illan raveissa V4-pelissä (suhteutettuna panokseen). Tuolloin rivit olivat vielä pieniä muutamasta markasta maksimissaan 20–30 markan riveihin ja nuoren pojanklopin ”pelikassa” koostui vanhemmilta saaduista viikkorahoista ja eri lahjarahoista. Voitto oli ensimmäinen neljänumeroinen voittoni. Kuitenkin tuo oli siihen asti selvästi isoin voittoni ja toi hienon fiiliksen ja valoi lisäuskoa ja intoa vedonlyönnin opiskeluun. Rivistä muistan täysin varmana, että päätöskohteen varmani oli Nino Savoy, joka otti helpon voiton. Kyseinen hevonen ei ollut lähtönsä suosikki, mutta itse olin arvioinut sen selkeäksi suosikiksi, joka teki voitosta entistä makeamman ja kannustavamman jatkoa silmällä pitäen.
Jälkikäteen kirjoitin lämminhenkisen blogijutun raviurheilusta yli 10 vuotta tapahtuneen jälkeen. Sain tekstistä kiitosta jopa raviurheilualan ammattilaisilta, koska raviurheilun imago ei ainakaan tuolloin ollut erityisen hyvä. Sen sijaan eri ravipalstoilla pikkusieluiset oman elämänsä ”ravigurut” lyttäsivät tekstin täysin ja tuli varmaan kaikki mahdolliset haukkumasanat ja valehtelijaksikin väitettiin, kun tuossa kirjoituksessa olin tainnut muistaa väärin, oliko kyseessä auto- vai volttilähtö. Voiton suuruuttakin vähäteltiin, vaikka sehän on täysin subjektiivista. Näiltä nillittäjiltä oli turha odottaa kykyä osata ajatella asiaa siitä näkökulmasta, millainen merkitys tuollaisella voitolla oli selvästi alle parikymppiselle vedonlyönnistä ja raviurheilusta hiljattain innostuneelle nuorelle. Tosin tuo raviurheilun ”sisäsiittoisuus” tuli kyllä muutenkin valitettavasti hyvin selväksi monessa muussakin yhteydessä. Siihen en osaa sanoa, ovatko asiat yhtään tuosta parantuneet vai onko se edelleen pienen piirin puuhastelua, jossa ulkopuolisilta lyödään helposti ovi naaman edestä kiinni, että täällä on jo täyttä, kiitos ja näkemiin!
2. Kouluaamujen kohokohta oli Teksti-TV ja NHL-kohteiden pihistys tuolloin sivulta 245. Elettiin 90-lukua, ja kouluun lähtö ei ollut minulle todellakaan mieluisaa. Kuitenkin se, kun herätessä ennen aamupalaa pääsi pihistämään Pitkävedon tuloksia useimmiten Aamulehden välissä tulleen TV-opas/viikkoliite Allakan avulla, sai aamuun pienen hetken, jolloin edessä oleva koulupäivä unohtui edes hetkeksi. Kuulemma moni tekee tulosten pihistystä edelleen muun muassa kännykän näytöltä. Eli pihistyksen perinne elää vielä vahvana nuoremman sukupolvenkin keskuudessa.
3. Jukolan viestin vuosittainen kuuntelu ysärillä öisin faijan vanhoilla kuulokkeilla Schneiderin tupladekki-stereoista, jotta vanhemmat eivät heräisi. Enhän minä mitään suunnistuksesta ymmärtänyt, mutta kyseessä oli niin omalaatuinen, jopa hieman mystinen tapahtuma radiosta kuunneltuna. Toinen radio-ohjelma, joka piti aina kuunnella, oli sunnuntaisin legendaarinen Pekka Saurin Yölinja ja sen vakiosoittajat, kuten Klunssila kissoineen. Edellinen ei nyt liittynyt mitenkään vedonlyöntiin, mutta kun kerran on radiosta puhe, onhan se pakko maininta. Suunnistus oli Voittajavedossa muuttuvilla kertoimilla pelattavissa Veikkauksella. Tuossa ei ollut voitto tai ylikertoiminen veto tärkeintä, vaan tunnelma ja jännääminen. Pelivalintani oli aina Halden SK, joka oli aina tuolloin suosikki ainakin kertoimien perusteella, ja taisihan se muutaman kerran voittaakin.
4. Tampereen Kaupin vinttikoirakisat, elettiin 90-lukua. Suomessahan kyseinen laji on käytännössä vain koiraihmisten harrastus eikä massoja vetävä vedonlyöntilaji, kuten esimerkiksi Englannissa. Minua tuossa kiinnosti tietenkin vedonlyönti. En täysin muista, oliko paikallinen pelimuoto kaksi parasta oikeassa järjestyksessä vai vain kaksi parasta. Koirakisojen päällimmäinen muisto oli, kun kerran sattui osumaan veto ja kun suoria rahapalkintoja näissä ei ollut, niin sai valita ottiko 20 markan lahjakortin joko koiranmuonaliikkeeseen tai jo edesmenneeseen Anttilan tavarataloon. Perheessä kun ei ollut enää koiraa, niin valitsin Anttilan lahjakortin, jonka kauppasin äidilleni.
5. 90-luvun 56k-modeemit ja vedonlyönti. Tuo aika on mielessä hyvin, kun oli kauhea kiire laittaa vedot sisään, koska puhelin ei saanut olla kauaa varattu, sillä äidilleni saattoi tulla työpuhelu milloin tahansa. Tuolloin minulla oli tili kahteen ulkomaiseen jo aikoja sitten kuopattuun vedonlyöntitoimistoon SSP:lle ja Centrebetille. Lisäksi tuosta ajasta muistuu hyvin mieleen faijan kanssa käynnit pankkien tuulikaapissa tekemässä tilisiirto Centrebetille. Sen jälkeen kun faksasi kuitin Centrebetille, raha oli lähes heti käytössä.
6. Euroviisuvoitot. Mieleenpainuvin vedonlyöntivoitto tuli Lordilla (vuosi 2006). Aloin ottamaan vetoa Lordille suunnilleen 20 kertoimesta lähtien, kun hype alkoi kasvamaan ja aloin uskomaan, että tuolla show’lla on pakko menestyä. Moni ”euroviisutietäjä” tuolloin sanoi, että ei toivoa, koska kyseessä on laulukilpailu ja lisäksi voiton mahdollisuutta kansainvälisessä mediassa lytättiin sillä verukkeella, etteivät erityisen uskonnolliset maat tuollaista ”rienausta” äänestäisi. Vieläkin ikimuistoisemman tuosta tekee vielä se seikka, että olin seuraamassa kisoja isommalla kaveriporukalla erään baarin saunatiloissa. Se fiilis oli upea, kun alkoi ensimmäisten maiden pisteitä tulemaan ja Lordi napsi täysiä pistetä, ja siinä aika nopeasti selvisikin, että Lordi tulee homman hoitamaan himaan. Taisi muutaman kerran Hard Rock Hallelujah -biisi soida sen jälkeen, kun voitto oli varmistunut.
Toinen erityisesti mieleenpainuva Euroviisu-voittomuisto on Turkin voitto vuodelta 2003 kappaleella ”Everyway That I Can”. Tuolloin panos oli selvästi pienempi kuin Lordi-vedossa. Turkki ei kuulunut aivan suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Tuosta voitosta tullut raha meni pitkälti sen aikaisen tyttöystävän kanssa Sardinian-matkaan. Tuolloin markkinoiden tehokkuus verrattuna nykypäivään oli todella paljon heikompaa, sillä eri maiden harjoitukset muun muassa joutui kaivamaan sieltä sun täältä, eivätkä ne olleet nykypäivän tapaan kaikki suoraan saatavilla yhdeltä sivulta, ja sitä harva jaksoi tehdä, sillä se oli niin aikaa vievää toimintaa.
Euroviisuista on tullut useita muitakin voittoja, mutta ei yhtä mieleenpainuvia. Sen sijaan kitkeriä kakkossijoja muistan useamman. 90-luvulla pelasin Voittajavetoon aina Irlantia, joka monesti toikin voiton jollakin pianoballadilla. Ensimmäisenä vuonna, kun löin Euroviisuista vetoa ulkomaille, oli vuosi 2000 ja pelasin Centrebetille Venäjää ”Solo”-kappaleella, ja kerroin oli 80–100 tuntumilla. Lopulta kappale keräsi 155 pistettä, kun voittanut Tanska sai 195. Eli varsinaisesti voitto ei ollut lähellä, mutta hyvä haku tuolla kertoimella. Toinen vastaava oli vuonna 2004 toiseksi sijoittunut kaunis Serbian biisi ”Lane Moje”, joka kuitenkin hävisi Ukrainan ”Wild Dances” -kipaleelle niukasti pistein 280–263. Löin vedon hyvissä ajoin, ja parhaillaan kerroin Serbialle oli 100. Tuosta tosin jäi myös harmitus, että en ottanut myös ”Wild Dances” -viisua isommalla panoksella, vaan vain sen verran, että sen voitettua jäin suunnilleen omilleni sen vuoden Viisuista. Jatkossa aina ärsytti kuullessani tuon kappaleen, kun se soi esimerkiksi GTA-pelisarjan yhdessä osassa, jota tuli paljon tahkottua.
7. NBA:n puolella mieleenpainuvin voitto oli Boston Celticsin kauden 2007–08 mestaruus. Tuolloin Celtics ei kuulunut läheskään mestarisuosikkeihin, kunnes se teki kaksi suurta treidiä ennen kauden alkua tuoden joukkueeseen Paul Piercen rinnalle kaksi muuta supertähteä Kevin Garnettin ja Ray Allenin. Tuolloin bookkerit eivät reagoineet läheskään yhtä nopeasti kuin nykyään, ja kerkesin poimimaan monelta eri toimijalta kerrointa 50:n ja 100:n väliltä.
Tähän liittyy lisäksi tarina, kun menin kännipäissäni lupaamaan viidelle frendilleni matkan Jenkkeihin, jos veto osuu. Minulla on tapana pitää myös kännilupaukset, vaikka tuotakaan en muistanut, mutta en vetoa ”kännissä ja läpällä” -selitykseen. No lopulta matkakohde muuttui, kun tuolla Amerikan mantereella oli tullut jo käytyä, eikä ollut niin kummoinen kokemus. Lopulta matka suuntautui Islantiin (upea matkakohde), mutta lupaus tuli pidettyä, ja onneksi voittokin oli sen verran reilumman kokoinen, että ei siihen koko lunastus sentään mennyt.8. Aikanaan kun vedonlyönnissä alkoi tulla kunnolla menestystä, lähti hommakin lapasesta. Tähän ajanjaksoon liittyy useita todella typeriä lähinnä kännisekoiluja, mutta nykyään ne ovat vain lähinnä hauskoja tarinoita, kun tuo vaihe on ohi. Seuraava ”kuningasratkatkaisu” tuli kuitenkin tehtyä täysin selvin päin.
Tämä oli kuin Kummeli-sketsistä, kun tuli ostettua noin 350 hevosvoiman pikavene heräteostoksena. Myyjä varmasti oli tyytyväinen, kun noin 15 minuutin veneessä pyörimisen jälkeen totesin, että voisin ottaa tämän. Sitten kun oli kerätty mukaan pakolliset pelastusliivit sun muut härpäkkeet ja venekin taisi olla tuossa kohtaa jo maksettu, myyjä kysyi, millä muuten aiotte saada paatin vietyä pois liikkeestä. Siinä sitten kaverin kanssa oltiin, että niin joo pirulainen, eihän teillä sattuisi olemaan sopivaa traileria, että eipä tullut tuo seikka mieleen. No onneksi sellainen löytyi, tosin ei ollut edes riittävää vetoautoa yli kahden tonnin painoiselle veneelle. No lopulta se kuitenkin saatiin setvittyä Tampereelle asti.
Alkuinnostuksen jälkeen sillä ei sitten lopulta tullut montaa kertaa kesässä kruisailtua, vaikka mökillekin hankin massiivisen laiturin pelkästään sitä varten. No laituri oli sentään hyvä ostos ja lämpimällä ilmalla mitä mainioin paikka oleskella. Kuskinakin olin niin uskomattoman surkea, että aina oli pakko yrittää saada joku kuskiksi, että itse pystyi rauhassa keskittymään lonkeron tissutteluun. Muutaman kesän jaksoin venettä pitää ennen kuin se lähti myytiin, kun ajokerrat jatkuvasti väheni ja veneen ylläpito talvisäilytyksineen ja vakuutuksineen ei ollut aivan ilmaista. Eli sillä hinnalla ja veneen vuosittaisella arvonlaskulla olisi halutessaan vuokrannut vastaavanlaisen paatin useaan kertaan kesässä.
9. Yliopistolla normaalisti menin aina sieltä missä aita oli matalin, jotta pystyin keskittymään vedonlyöntiin ja sen opiskeluun, mutta gradun kirjoitus oli mukava kokemus. Tuota edelsi kandin työ, joka tehtiin Veikkauksesta. Graduakin varten yritettiin saada Veikkaukselta toimeksianto. Heidän ehdotuksensa kuitenkin liittyi siihen, mitä kaikkea hyvää Veikkaus tuottaa yhteiskunnalle. Se aihe ei kiinnostanut, eikä se olisi edes käynyt laskentatoimen gradun aiheeksi. Kandintyön ohjaaja sanoi meille, että ei laitoksen proffa antaisi meidän tehdä vedonlyöntiaiheista gradua, jossa rinnastamme vedonlyönnin sijoittamiseen. Laitoksen proffa oli kuitenkin ymmärtäväinen mies, joka kuunteli meidän perustelumme siitä, miksi aihe sopisi hyvin laskentatoimen aiheeksi. Hän oli asiasta samaa mieltä ja totesikin, että on myös mukava saada erilaisia graduja, kun monet ovat aina samoista aiheista, ja valitteli vain, että kun hän ei ole betsimiehiä, niin ei voi paljon auttaa meitä. Tein gradun yhdessä frendini kanssa, joka teki sen väsäämisestä paljon mukavampaa. Jos olisin alkanut yksin tekemään, olen lähes varma, että en olisi saanut sitä milloinkaan valmiiksi.
10. Sillä hetkellä, kun kauden viimeinen veto on ohi, tulee aina hyvin vapautunut olo. NBA-kausi päättyy aina keväällä tai kesällä riippuen siitä, lopettaako jo runkosarjaan. Tämä kausi on useaan vuoteen ensimmäinen, jolloin olen tehnyt arviot myös pudotuspeleihin, kun aikaisemmilla kausilla olen halunnut aloittaa jo kesäloman aikaisemmin. Ensimmäiset kunnon kevätpäivät kun tulee, niin mielessä on jo tuleva kesä sekä siihen liittyvät asiat, joista pidän, kuten mökkeily, grillailu, kunnon pihvit, parsa, uudet perunat, lonkero, gt, ystävien kanssa ajanvietto, terassilla hengailu, festarit, aurinkoiset ja lämpimät kesäpäivät. Kesä, vapaus ja stressittömyys on tärkeää aikaa, kun takana on vähintään yli puoli vuotta vedonlyöntiä ja pitkiä päiviä eikä montakaan vapaapäivää. Tähän kauden lopun vapautuneeseen olotilaan ei vaikuta se, miten kausi on mennyt, vaan se kausi jää sillä hetkellä taakse oli palautusprosentti ollut 115 % tai 98 %. Eli en jää murehtimaan tai hekumoimaan menneellä kaudella, vaan menen asenteella ”palataan astialle” taas syksyllä.