MLB:stä on saatavilla enemmän tilastotietoja kuin mistään muusta urheilulajista, ja vaikka tästä voikin olla suurta hyötyä vedonlyöjille, tilastoja on osattava käyttää oikein. Tilastojen tulkitseminen väärin voi johtaa virheisiin vedonlyönnissä. Kuinka MLB:n otteluohjelma vaikuttaa tilastoihin ja tuloksiin? Lue lisää tästä artikkelista.
Baseball-kausia vertailtaessa kausi 2018 on erottunut muista epätasaisuudellaan. Kun edellisten neljän kauden aikana vain neljä joukkuetta on päässyt 100 voittoon ja vain yksi kärsinyt 100 tappiota kaudessa, tämä vuosi voi yksin tulla lähelle kyseisiä lukuja tai jopa ylittää ne.
Runkosarjan tilastot 2014–2017
Kauden 2018 tämänhetkiset ja ennustetut voittosuhteet
Kannattaa pitää mielessä, että nämä tilastot ovat kertyneet enimmäkseen ajalta ennen siirtotakarajaa, jolloin hyvät vahvistuivat ja huonot heikentyivät.
Sen lisäksi, että saatavilla on runsaasti tietoja, jotka auttavat päätöksenteossa monilla eri osa-alueilla (vedonlyönti on suurimpia hyötyjiä), iso osa MLB:n viehätysvoimaa on siinä, että liiga muuttuu jatkuvasti. Vuosien kuluessa on tapahtunut lukemattomia muutoksia siinä, kuinka joukkueita johdetaan ja miten peliä pelataan. Tämä tekee lajista kiinnostavan ja vaikeasti ennakoitavan.
MLB on viime vuosina palkinnut ”tankkauksesta” eli siitä, että joukkue suoriutuu huonosti jonkin aikaa saadakseen parempia pelaajia ja voidakseen myöhemmin parantaa tuloksiaan huomattavasti. Varaustilaisuus (jollainen on yleinen Yhdysvaltojen ammattiurheilussa) on tähän selkeänä syynä, sillä huonoiten sijoittunut joukkue saa varata pelaajan ensimmäisenä. MLB:ssä on kuitenkin käytössä myös uusien varausten palkkiojärjestelmä, jonka ansiosta huonoimmin sijoittuneilla joukkueilla on käytettävissään suurimmat palkkiovarannot uusien pelaajien sopimuksia varten. Kiteytettynä kyse on siis siitä, että huonoiten pelanneet joukkueet saavat parhaat resurssit ja pienimmät toimintarajoitukset.
Chicago Cubs ja Houston Astros ovat kaksi äskettäistä ja paljon julkisuutta saanutta esimerkkiä siitä, miten tankkaus voi lopulta johtaa menestykseen. Se, että molemmat joukkueet voittivat World Seriesin oltuaan edellisinä vuosina vaikeuksissa, on riittävä todiste eduista, jotka tämä lähestymistapa voi tuoda. Muiden seurojen toimistoissa otettiin nopeasti mallia ja pyrittiin toteuttamaan vastaavaa lähestymistapaa.
Kun Houstonin tankkaus vuonna 2011 toi tuloksena vuoden 2012 ensimmäisen varauksen, Astros valitsi Carlos Correan ensimmäiseksi varaukseksi arvioidun Byron Buxtonin sijaan ja allekirjoitti heti perään sopimuksen tämän kanssa pienemmästä summasta kuin varausvuoro olisi edellyttänyt – tämä oli luultavasti ennalta sovittua. Tämän jälkeen he tekivät jäljellä olevilla varoilla ensimmäisen kierroksen lisävarausvuorolla saamansa Lance McCullersin kanssa sopimuksen suuremmasta summasta kuin varausvuoro olisi edellyttänyt. Näin syntyi varauksilla pelaamisen käsite, ja tankkauksen kannattavuus kasvoi.
Billy Beanen menestys Oakland A’s -joukkueen kanssa ainutlaatuisella Bill Jamesin sabermetrics-menetelmään perustuvalla tilastopohjaisella lähestymistavalla oli lähtölaukaus analyyttisesti suuntautuneiden johtajien nousulle MLB-toimistoissa. Määrällinen analyysi yhdessä tankkauksen kaltaisten ilmiöiden kanssa toi mukanaan ”pudotuspelit tai ei mitään” -ajattelutavan, jossa on joskus kannattavaa hävitä – joukkueet eivät enää pidä pudotuspelien kannalta merkityksettömiä otteluita tärkeinä.
Vuosien kuluessa on tapahtunut lukemattomia muutoksia siihen, kuinka joukkueita johdetaan ja miten peliä pelataan. Tämä tekee baseballista kiinnostavan ja vaikeasti ennakoitavan.
Kun otteluita analysoi tulevaa vedonlyöntiä varten, vastustajan vahvuus ja suoritustilastot eivät enää ole ainoita huomioon otettavia asioita. Vedonlyöjien kannattaa pohtia myös, mitä kyseisen ottelun lopputulos todella merkitsisi joukkueelle.
Kieroutuneiden motivaation lähteiden käsite on hankala ammattiurheilussa, mutta se on läsnä muodossa tai toisessa monessakin lajissa – Philadelphia 76ersin ”Trust the Process” (Luota prosessiin) ja ”Gijonin häpeä” jalkapallon MM-kisoissa 1982 ovat vain pari esimerkkiä tästä. En tarkoita, että joukkueet tarkoituksella häviäisivät, mutta vedonlyöjien kannattaa ottaa lukuun, että joukkueilla on joskus tavallista pienempi motivaatio voittaa ottelu.
Rotaatio on baseballissa tavallista yleisempää. MLB-joukkueella on 40 pelaajan lista, josta pelaajat valitaan (25 aktiivisen pelaajan listan kautta). Uudet vedonlyöjät voivat huomata, että usein ottelun kertoimien vieressä mainitaan aloittava syöttäjä (jonka merkityksen tosin väitetään pienentyneen). Tämä osoittaa, millainen arvo tiettyjen pelaajien pelaamisella voi olla ottelun kannalta.
Jos ottelu, josta olet lyömässä vetoa, ei ole kovin merkityksellinen toiselle joukkueista, on todennäköistä, että tämä tilanne näkyy avauskokoonpanossa – vedonlyönti tutustumatta kummankin joukkueen kokoonpanoon käy kalliiksi.
Jos ajatusta baseball-vedonlyönnin lähestymisestä ottelukohtaisesti jatkaa pidemmälle, on selvää, että myös joukkuekohtaiset näkökohdat on syytä ottaa mukaan analyysiin. Tietenkin on oltava huippupelaaja päästäkseen pelaamaan Major League Baseballia, mutta osaamisen skaala on liigassa laaja, eivätkä kaikki MLB-pelaajat (ja joukkuekokoonpanot) ole yhtä hyviä.
Erilaiset hyökkäykset tuottavat erilaisia lopputuloksia, joten tulokset erilaisia hyökkäyksiä vastaan tarkoittavat eri asioita. Yksikertainen esimerkki: jos syöttäjä X antaa viisi juoksua sellaista Red Sox -joukkuetta vastaan, jonka keskiarvo on 5,41 juoksua ottelua kohden, ja syöttäjä Y antaa viisi joukkuetta sellaista Royals-joukkuetta vastaan, jonka keskiarvo on 3,68 juoksua ottelua kohden, tilastot ovat samanlaiset, mutta syöttäjän X suoritus on tietenkin ollut parempi.
Tietenkin juoksut ottelua kohden -tilaston otos on hyvin suuri, ja mittari kuvaa virheellisesti joukkuetta, jonka puolesta (tai jota vastaan) lyöt vetoa. Hyökkäyksen (ja niin ollen myös heitä vastaan pelanneen aloittavan syöttäjän) arvioinnissa on otettava huomioon monia tekijöitä .
Vedonlyönti tutustumatta kummankin joukkueen kokoonpanoon käy kalliiksi.
Toronton hyökkäys on MLB:n keskitasoa. Fangraphsin OFF-tilaston (hyökkäyksen yhdistelmätilasto) perusteella he ovat 38,7 juoksua keskiarvon alapuolella. Edellisellä 30 päivän kaudella elokuun puolivälistä lähtien Jays on ollut 18. paras, viimeisten 14 päivän aikana 20. paras ja viimeisten 7 päivän aikana 21. paras. Tilasto-otoksissa tuoreimmat tulokset ovat aina merkityksellisimpiä, ja kuluneen viikon tulokset kuvaavat vedonlyönnin kohteena olevaa joukkuetta paremmin kuin vaikkapa kauden ensimmäisen viikon tulokset.
Syöttäjän kätisyys on myös tekijä, joka vaikuttaa itsestään selvältä useimmille vedonlyöjille mutta jota ei kannata unohtaa. Jotkin joukkueet pystyvät käsittelemään syöttöjä paremmin toiselta puolelta kuin toiselta. Jaysin rankkaus sekä wRC+- että wOBA-tilastoissa vasurisyöttäjiä vastaan on vain 18, mutta oikeakätisiä syöttäjiä vastaan se on 9. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten aloittavan syöttäjän kätisyys voi vaikuttaa vedonlyöntiin.
Useimmissa kilpaurheilulajeissa on olemassa kotikenttäetu (joissakin muita enemmän) baseball kuuluu taatusti joukkoon. Toronto on 10. wOBA-tilastossa ja 13. wRC+ -tilastossa kotiotteluissaan, mutta 13. ja 12. vierasotteluissaan. Joillakin joukkueilla, kuten Rockies (jonka stadion suosii lyöjiä) ja Padres (jonka stadion suosii enemmän syöttäjiä), vaihtelu on suurempi.
Vielä yksi tekijä, joka vedonlyöjien kannattaa ottaa huomioon kahden vastakkain olevan joukkueen analysoinnissa, on vuorokaudenaika. Kun otetaan jälleen esimerkiksi Blue Jays, sillä on sOPS+-tilastojen suhde illan ja päivän välillä 97/109 (OPS jaettuna päivän ja illan mukaan suhteessa liigaan, niin että 100 on keskiarvo). Tämäkään analyysi ei ole millään muotoa seikkaperäinen, mutta tarkoituksena onkin osoittaa, että ajan käyttäminen tarkempaan tilastoihin tutustumiseen voi olla hyödyksi vedonlyöjille.
Tietoja kirjoittajasta
Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.