touko 20, 2014
touko 20, 2014

Maailmanmestaruuskisojen rangaistuspotkukilpailut

Maailmanmestaruuskisojen rangaistuspotkukilpailut
MM-kisojen kaltaisissa tyrmäystyylisissä turnauksissa häämöttää kammotun rangaistuspotkukilpailun uhka. Tässä artikkelissa tutkitaan maailmanmestaruuskisojen rangaistuspotkukilpailuja, niiden peliteoriaa ja sitä, onko parempi olla ensimmäinen vai toinen joukkue.

Peliteoria ja rangaistukset

Rangaistuspotkukilpailut ovat olleet pysyvä piirre vähintään yhdessä MM-finaalien ottelussa siitä lähtien, kun Ranska ei onnistunut päihittämään silloista Länsi-Saksaa vuoden 1982 Espanjan semifinaaleissa. Rangaistuspotku tarjoaa vangitsevan, vaikkakin tuskallisen spektaakkelin, ja se on myös aina ollut hedelmällinen kohde videoanalyyseissä sekä peliteorian oikean elämän kokeiluissa.

Rangaistuspotkun tekijät puoltavat poikkeuksetta luonnostaan toista puolta, johon he mieluummin potkaisevat. Oikeajalkaisen pelaajan jalka lähettää pallon luonnostaan maalivahdin oikean käden puolelle, yleensä voimakkaammin. Toisaalta vastakkaiseen kulmaan suunnattu yritys luottaa enemmän potkun asemointiin ja hämäämiseen.

Peliteoria kietoo yhteen päätöksenteon rationaalisuuden ja psykologisen puolueellisuuden. Jos rangaistuspotkun tekijä puoltaa suurimmaksi osaksi luonnollista puoltaan, maalivahti voi myös säännönmukaisesti sukeltaa kyseiselle puolelle kasvattaakseen mahdollisuuksiaan saada pallo kiinni, mutta potkun tekijä tietää tämän ja toimii sen mukaisesti. Jonkinasteinen riski on aina osa onnistunutta rangaistuspotkun torjuntaa, koska jos maalivahti odottaisi pallon potkaisemista, hänen reaktioaikansa jättäisi hänelle aina liian vähän aikaa vastata kohtalaisen taitavasti potkaistuun palloon.

Siksi potkaisijan tulisi satunnaistaa potkupäätöksensä, eikä ottaa riskiä, että hänestä tulee ennustettava valitsemalla jatkuvasti luonnollinen puolensa, vaikka potku olisikin tällöin todennäköisesti voimakkaampi ja tarkempi. Kun sekä potkaisija että maalivahti valitsee saman maalikulman, rangaistuspotkun onnistumisen todennäköisyys laskee alle 70 %:n. On siis tärkeää pitää maalivahti varpaillaan.

Tämä näkökulma rangaistusanalyyseistä on vähitellen saanut jalansijaa moderneissa peleissä. Monet säännöllisesti rangaistuksia saavat vaihtelevat potkutaipumuksiaan parhaan käytännön mukaisesti, tosin satunnaistettu käyttäytymismalli sekoitetaan joskus säännöllisten muutosten tekemiseen, mikä on puolestaan ennustettavissa.

Epäsäännöllisesti rangaistuspotkuja tekevät saattavat mieluummin luottaa vahvemman puolensa luonnolliseen vahvuuteen, mutta rohkeammat pelaajat, ensimmäisten joukossa Panenka vuoden 1976 Euroopan maiden kisoissa ja viime aikoina Pirlo (Euro 2012 vs. Englanti), ovat esitelleet vaihtoehdon, pallon kevyen potkaisun kaaressa alueelle, jolla on äskettäin ollut riskejä ottava maalivahti.

Onko parempi tehdä rangaistuspotku ensimmäisenä vai toisena?

Siinä missä peliteoria lisää ylimääräistä monimutkaisuutta rangaistuspotkukilpailuihin, enemmän riskien ottamiseen liittyvät tilastotiedot liittyvät ensimmäisenä rangaistuspotkun tekevän joukkueen ilmeiseen etuun.

Jalkapallotieteissä popularisoitu Ignacio Palacios-Huertan popularisoima vuotta 2003 edeltävää 129:n rangaistuspotkua tarkastellut tutkimus osoitti, että hiukan yli 60 % ensimmäisenä rangaistuspotkun tekevän joukkueen potkuista johtivat voittoon. Tätä aikajanaa käytettiin, koska tästä päivämäärästä lähtien kolikonheiton voittava puoli on pystynyt valitsemaan, potkaiseeko se ensimmäisenä vai toisena, mutta ennen vuotta 2003 järjestys määrättiin heiton perusteella. Näin ollen aikaisemmassa tutkimusaineistossa järjestys päätettiin kolikkoa heittämällä eli se oli aidosti sattumanvarainen.

Ymmärrettävästi tärkein tulosluku, 60 %, on yhdistetty nykypäivänä tehtyihin rangaistuspotkuihin. Yksittäinen rangaistuspotku etulinjan pelaajalta onnistuu todennäköisesti alle 80 % ajasta. Useimmiten toisena potkun tekevä joukkue siis pelaa takaa, ja on helppo järkeillä, että paineen kasvaminen odottaessa rapauttaa toisena potkun tekevän joukkueen itsevarmuutta ja siten myös suoriutumiskykyä.

60 %:n onnistumisprosentti 129 potkusta on mahdollista, jos kummallakin puolella olisi 50 %:n mahdollisuus voittaa potku, mutta se on epätodennäköistä, ja tällaisia lukuja ei pidetä tilastollisesti merkitsevinä. Todistusaineisto suuresta edusta ensimmäisenä potkaisevalle joukkuueelle näyttää siis ensisilmäyksellä vakuuttavalta, eikä se välttämättä heijastu kummallekin joukkueelle saatavilla oleviin kertoimiin sen jälkeen, kun kolikkoa on heitetty ja valinta tehty.

Vastalauseitakin on kuitenkin esitetty. Ensinnäkin ensimmäisenä rangaistuspotkun tekevällä voi olla keskimäärin etuasema, mutta sen merkitys ei välttämättä ole niin suuri kuin laajalti mainittu 60 %. Jos joukkueilla on yleisesti marginaalisesti korkeampi 54 %:n mahdollisuus voittaa, kun se potkaisee ensimmäisenä, he pääsevät todennäköisemmin 60:40-voittosuhteeseen 129 ottelun aikana verrattuna tunnollisen tasapuoliseen kilpailuun. 60 %:n todennäköisyys voi siis kohota osittain sattuman kautta 129 kertaa toistetun, aavistuksen epätasapuolisen kilpailun aikana.

Myös monet vaihtoehtoiset tutkimukset, mm. Kocher, Lenz ja Sutter, joissa aineisto on käsittänyt 262–470 potkua samalta ajanjaksolta, eivät ole pystyneet toistamaan 60 %:n lukua. Sen sijaan ne ovat havainneet ensimmäisenä potkaisevilla joukkueilla noin 53 %:n onnistumisen todennäköisyyden, mikä on tilastollisesti yhteneväinen tasapuolisen kilpailun mahdollisuuden kanssa.

Uudemmat tutkimukset, joissa tulokset ovat viimeaikaisista kilpailuista, esimerkiksi Prozonen Euroopan ja MM-kisojen analyysi vuodesta 1998 nykypäivään, näyttävät jälleen vahvistavan alkuperäisen olettamuksen ja ovat raportoineet 75 %:n onnistumisen todennäköisyyksistä.

Ei kuitenkaan ole järkevää syytä valita vuotta 1998 aloitusajankohdaksi tutkimukselle, ja tutkimusten otoskoko on pieni. Jos otoskokoja kasvatetaan kattamaan kaikki rangaistuspotkukilpailut näissä finaalikilpailuissa siitä asti, kun käytäntö on otettu käyttöön, onnistumisen todennäköisyys putoaa 54 %:iin. Tämän tason selittää paremmin satunnainen vaihtelu pääosin tasapuolisessa kilpailussa kuin musertava paine.

Rangaistuspotkua on suosittu pitkittyneen tasapelin ratkaisukeinona monissa kisoissa ympäri maailman. MM-kisat ja Euroopan kansainväliset turnaukset, Aasian, Afrikan ja Copa America -kisat sekä kansainväliset ja kotimaiset klubiturnaukset ovat käyttäneet tätä metodia. Potkujen tulokset löytyvät helposti, mutta potkun järjestyksen määrittäminen vaatii usein otteluraporttien tai YouTuben käyttöä.

Siitä huolimatta muutaman tunnin Google-haulla voi helposti saada tietoja yli sadasta rangaistuspotkukilpailusta, esimerkiksi kotimaisista Englannin divisioona playoffs -kilpailuista ja erilaisista MM-kisoista, eikä ole lainkaan epätavallista löytää kolminumeroisia aineistoja, joissa toisella potkaisevalla joukkueella on parempi voittoprosentti.

60 % lukuna putkahtaa esille lähes vääjäämättä, jos mikä tahansa MM-kisojen viimeisistä vaiheista päätyy rangaistuspotkukilpailuun. Ei olisi kuitenkaan viisasta olettaa, että tämä tarkoittaa etua ensimmäisenä potkaisevalle joukkueelle, oli järjestys sen itse valitsema tai määrätty. On paljon päinvastaista todistusaineistoa niin viimeaikaisista kilpailuista kuin alkuperäisen tutkimuksen ajanjaksolta.

Jos aineiston esityksen mukaisesti rangaistuspotkut ovat käytännössä satunnaisia, Englannin leima rangaistuspotkujen voittajina on lähinnä jatketta uhkapelaajan harhakuvitelmalle. Jos heillä on esimerkiksi 50 %:n todennäköisyys voittaa, kolme häviötä ei ole sen erikoisempaa kuin kolme voittoa peräkkäin. Jos siis Englanti päätyy rangaistuspotkukilpailuun MM-kisoissa, vedonlyöjien tulisi vakavasti pohtia tätä logiikkaa, ennen kuin tekevät ennustuksiaan rangaistuspotkuista.

Aineiston ylianalysoimista voi käyttää vahvistamaan usein ristiriitaisia ehdotuksia, ja pääväittämät eivät usein huomioi niiden perusteluna toimivien kattavien tutkimusten nyansseja. Jos vuoden 2014 kisoissa Brasiliassa esiintyy rangaistuspotkukilpailu, vastakkaisista tutkimuksista huolimatta sitä kannattaa luultavasti pitää sellaisena lähes tasapuolisena kolikon heittona kuin sen alun perin piti olla.

Vedonlyöntiresurssit auttavat vedonlyönnissä

Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.