joulu 18, 2013
joulu 18, 2013

Vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen outright-vedonlyönnin tarkastelua

Vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen outright-vedonlyönnin tarkastelua
Kun Brasilian 2014 arvonta on nyt suoritettu, MM-kisojen outright-vedonlyönnin keskustelu keskittyy siihen, mikä joukkue tulee kantamaan voittopokaalia 13 heinäkuuta. Ottaen huomioon, että turnaus järjestetään vain joka neljäs vuosi, ovatko aiemmat suoritukset hyödyllisiä, kun ennustetaan mahdollista voittajaa Pinnaclen MM-kisojen outright-vedonlyöntimarkkinoilla? Ja jos ne eivät ole, mikä sitten on?

Jokaiselle vedonlyöjälle, joka ennustaa vuoden 2014 MM-kisojen voittajaa Pinnaclen outright-vedonlyöntimarkkinoilla, aiempi pelikunto vaikuttaisi olevan ilmiselvä lähtökohta. Ensimmäisen vuonna 1930 Uruguayssa pelatun turnauksen jälkeen on järjestetty 19 FIFA World Cupia, joten maiden historiallisten suoritusten analysointia voi pitää järkeenkäypänä tapana päästä perille joukkueiden mahdollisuuksista.

VuosiIsäntämaaIsäntäliittoVoittajaVoittajaliittoToiseksi sijoittunutOsallistujien määrä
1930 Uruguay CONMEBOL Uruguay CONMEBOL Argentiina 13
1934 Italia UEFA Italia UEFA Tšekkoslovakia 16
1938 Ranska UEFA Italia UEFA Unkari 16
1950 Brasilia CONMEBOL Uruguay CONMEBOL Brasilia 13
1954 Sveitsi UEFA Länsi-Saksa UEFA Unkari 16
1958 Ruotsi UEFA Brasilia CONMEBOL Ruotsi 16
1962 Chile CONMEBOL Brasilia CONMEBOL Tšekkoslovakia 16
1966 Englanti UEFA Englanti UEFA Länsi-Saksa 16
1970 Meksiko CONMEBOL Brasilia CONMEBOL Italia 16
1974 Länsi-Saksa UEFA Länsi-Saksa UEFA Alankomaat 16
1978 Argentiina CONMEBOL Argentiina CONMEBOL Alankomaat 16
1982 Espanja UEFA Italia UEFA Länsi-Saksa 24
1986 Meksiko CONMEBOL Argentiina CONMEBOL Länsi-Saksa 24
1990 Italia UEFA Länsi-Saksa UEFA Argentiina 24
1994 Yhdysvallat CONCACAF Brasilia CONMEBOL Italia 24
1998 Ranska UEFA Ranska UEFA Brasilia 32
2002 Etelä-Korea & Japani AFC Brasilia CONMEBOL Saksa 32
2006 Saksa UEFA Italia UEFA Ranska 32
2010 Etelä-Afrikka CAF Espanja UEFA Alankomaat 32

Liikkuminen mannerten välillä  

Kun suurin osa MM-kisojen voittajista (mukaan lukien viisi ensimmäistä) tulee isäntäliitosta (taulukko 1), vaikuttaisi olevan perusteltua keskittyä tähän yhteyteen vuoden 2014 voittajaa ennustettaessa. Turnausten kehityskulun yksityiskohtainen analyysi näyttää, että tämä ei ole mikään yllätys. Otetaan esimerkiksi ensimmäinen turnaus vuonna 1930, jota isännöi ja jonka voitti Uruguay. Vain 13 kilpailussa mukana ollutta joukkuetta oli Euroopasta, johon oli syynä kolme viikkoa kestävä matka Atlantin yli.

Lukuun ottamatta sitä, että eteläamerikkalaisia joukkueita oli enemmän, vaikutukset matkaavien eurooppalaisten suorituksiin olivat merkittäviä (laivoissa ei ollut paljonkaan mahdollisuuksia treenata). Lisäksi harvoilla eurooppalaisilla pelaajilla oli kokemusta meren takana pelaamisesta.

Matkustaminen säilyi avainkysymyksenä vuoden 1934 kisoissa Italiassa ja vuoden 1938 kisoissa Ranskassa, joihin osallistui vain 4/16 ja vastaavasti 3/16 maata Euroopan ulkopuolelta. Kumpikin turnaus alkoi pudotuspelivaiheesta, jolloin joukkueilla ei ollut mahdollisuutta asettua aloilleen kisoissa. Italialaiset voittivat molemmat.

Tittelin haltija Italia matkusti laivalla Brasiliaan vielä vuonna 1950, jolloin useat joukkueet vetäytyivät kisoista taloudellisten tai matkustukseen liittyvien vaikeuksien takia.

Tittelin haltija Italia matkusti laivalla Brasiliaan vielä vuonna 1950, jolloin useat joukkueet vetäytyivät kisoista taloudellisten tai matkustukseen liittyvien vaikeuksien takia. Vain 13 joukkuetta osallistui (yhdessä lohkossa oli vain kaksi joukkuetta), ja Intia, jonka pelaajia ohjeistettiin olemaan pelaamatta paljasjaloin, jättäytyi pois. On selvää, että jotkin maat osallistuivat ansioidensa perusteella. Loppuottelussa Uruguay kukisti Brasilian.

Kotimaanosaetu

Näissä varhaisissa MM-kisoissa osallistumisen vääristymä kohti kotimaanosan joukkueita, matkustukseen liittyvät vaikeat haasteet sekä karsintojen umpimähkäinen luonne, tarjosivat kotikenttäedun.

Vaikka MM-kisoihin pääsy helpottui lentoliikenteen yleistymisen myötä, kotikenttäetu pysyi silti merkittävänä ongelmana nykyaikaisen jalkapallon aikakauteen saakka (lähtökohtana pidetään vuotta 1986). Erittäin harvat pelaajat pelasivat merten takana, ja turnausorganisaatio pysyi harrastelijamaisena nykyaikaisiin standardeihin verrattuna. Isäntämaat voittivat vuosina 1966, 1974 ja 1978.

Kotikenttäetua on tutkittu laajasti nykyaikaisessa pelissä. Esimerkiksi Harvardin tutkimusassistentti Ryan Boyko ehdotti 0,1 maalin etua jokaista 10 000 läsnä olevaa fania kohti. On uskottu, että kotikenttäetu vaikuttaa erotuomaripäätöksiin sekä hyödyttää kotijoukkueen pelaajia psykologisesti.

Näiden yleismaailmallisten kotikenttäetujen vaikutuksen lisäksi MM-kisoissa on nähty pääteltävissä olleita esimerkkejä puolueellisuudesta etenkin 1974* ja 1978** sekä selkeistä epätasapainoista. Vuosina 1978 ja 1982 viimeisiä alkulohkopelejä ei pelattu samanaikaisesti, mikä johti pahamaineiseen ”Schande von Gijóniin” – ”Gijonin häpeään” – jossa Länsi-Saksa ja Itävalta avoimesti järjestivät 1–0-tuloksen. Kumpikin joukkue eteni seuraavalle kierrokselle vuoden 1982 kisoissa Algerian kustannuksella.

Vaikka isäntämaa on voittanut vain yhden kahdeksasta turnauksesta 1978 jälkeen, voimme kuitenkin päätellä, että pelistä on tullut globaalimpaa ja organisaatiosta ammattimaisempaa. Myös valvonta on lisääntynyt. Sääntöjä muutettiin esimerkiksi Espanjassa tapahtuneen avoimen juonittelun seurauksena, mikä varmisti, että kaikki viimeiset alkulohkopelit pelataan samanaikaisesti.

Yhtä tärkeää on se, että isäntämaan valinnasta on tullut poliittisempaa ja että se on siirtynyt pois päin vakiintuneista maista. Vain kaksi viimeisimmistä kahdeksasta isäntämaasta on aikaisemmin päässyt loppuotteluun asti.

Vallansiirtymisiä ja UEFA/CONMEBOL-puolueellisuus

Isäntämaan maanosan ja mahdollisen voittajan yhteys murtui ensimmäisen kerran 1958, kun Brasilia ja teini-ikäinen Pele voittivat Ruotsissa. Tämä oli brasilialaisen jalkapallon kulta-ajan alkua. Maajoukkue voitti jälleen 1962 Chilessä ja 1970 Meksikossa. Seleçãon menestys ilmentää toista avaintekijää, joka vedonlyöjien on muistettava ennustaessaan MM-kisojen voittajia – vallansiirtymiset.

Vuonna 1977 Pele teki nykyisin kuuluisan ennustuksen: ”afrikkalainen maa voittaa MM-kisat ennen vuotta 2000”. Vaikka Pelen pelaajan kyvyt eivät pätevöittäneetkään häntä asiantuntijaksi, hänen virheellinen ennustuksensa on olennainen, sillä se aliarvioi Eurooppa–Etelä-Amerikan voima-akselin pysyvän vahvuuden jalkapallossa.

FIFA asettaa enemmän arvoa peleille, joissa pelaavat eurooppalaiset tai eteläamerikkalaiset joukkueet. Tämä selittää, miksi vain kolme Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuolista joukkuetta on sijoittunut FIFA:n 30 parhaan joukkoon (Yhdysvallat, Norsunluurannikko ja Ghana). Jos kaikkia maanosia kohdeltaisiin tasa-arvoisesti, silloin Norsunluurannikko ja Yhdysvallat olisivat käytännössä MM-kisoihin sijoituksensa perusteella pääseviä joukkueita, mikä vaikuttaisi heidän menestyksen mahdollisuuksiinsa.

Vaikka Euroopan ja Etelä-Amerikan vahvuus on pitänyt, näiden kahden välillä on tapahtunut merkittäviä vallanvaihtoja. Tämä nähtiin Ranskassa 1998 ja Etelä-Afrikassa 2010, kun näiden kisojen voittajat olivat ensikertalaisia. Ranska ja Espanja jatkoivat kisoista voittaen Euroopan mestaruuskilpailut.

Jalkapallon voimadynamiikka heijastaa sen maantieteellistä alkuperää sekä muita satunnaisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet sen omaksumiseen ympäri maailmaa (esim. englantilaiset yksityiskoulut Argentiinassa). Esimerkiksi väestön koon ja menestyksen välillä ei ole suoraa yhteyttä, mutta sosioekonomiset tekijät ovat oleellisia ruohonjuuritason edistämisessä sekä siirtolaisuuteen vaikuttamisessa. Tällaisilla tekijöillä on kuitenkin merkitystä vuosikymmenten, ei vuosien, aikana.

Kansainvälisen jalkapallon muutoksia on helppo nähdä jälkikäteen, mutta Espanja oli mielistellyt huijaamalla useaan otteeseen ennen voittoaan vuonna 2010 – tuhoten samalla useita vedonlyöjiä. Ranska sitä vastoin lähti vuoden 1998 kisoihin FIFA:n maailmansijoitusten 18 sijalta.

Tuuri – parhaiten tehdyt ennustukset

Brasilian kolmen voiton putki 1958–70 keskeytyi Englannin yksittäiseen voittoon vuonna 1966. Kanarialintujen epäonnistuminen korostaa toista avaintekijää, joka MM-kisojen vedonlyöjien on muistettava – tuuri.

Pinnacle on kirjoittanut aiemmin, kuinka menestykseen sisältyy taitoa ja onnea. Urheilulajissa, jossa onnella on oma osuutensa ja joka on lyhytmuotoinen tapahtuma, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että voittaja ei välttämättä ole kaikkein lahjakkain joukkue tai edes joukkue, joka on pelannut parasta jalkapalloa.

Jokainen nykyaikainen turnaus alkaa karsintaturnauksella, jonka perustana toimii satunnainen arvonta. Sitten itse loppuottelua edeltää jälleen satunnaisen arvonnan loisto ja usein hämmennys, jolloin maiden valmentajat odottavat hermostuneesti näkevänsä, millaisen käden kohtalo heille ojentaa.

Kaikki vedonlyöjät, jotka lyövät vetoa MM-kisoista ennen arvontaa, ovat olleet yhtä hermostuneita, sillä tällä satunnaisella prosessilla on merkittävä vaikutus, mikä näkyy Espanjan vetojen paisumisessa: joukkue arvottiin kovaan B-lohkoon, jossa se saattaa kohdata Brasilian niinkin varhain kuin 2 kierroksella.

Alkulohkovaiheen pisimmän ja lyhimmän matkattavan etäisyyden erotus on 3 047 mailia

Kun turnaus on päässyt käyntiin, kohtalo voi vaania monissa paikoissa, eikä vain kentällä. Joukkueiden tukikohdat etsitään monta kuukautta etukäteen, jotta varmistutaan parhaasta ympäristöstä. Brasiliassa tapahtunut arvonta on kuitenkin saanut aikaan tuhansia maileja tukikohtien ja ottelupaikkojen välille: alkulohkovaiheen pisimmän ja lyhimmän matkattavan etäisyyden erotus on 3 047 mailia. Vaikka valmistelut sujuisivatkin onnistuneesti, tämä ei lupaa menestystä kentällä.

Vuoden 1966 MM-kisoihin saakka Garrincha ja Pele olivat pelanneet 40 kansainvälistä peliä yhdessä ilman häviötä. He tekivät molemmat maalin ensimmäisessä voittopelissään Bulgariaa vastaan (2–0) Englannin turnauksessa, mutta Pele loukkasi itsensä bulgarialaisten käsittelyssä. Hän ei päässyt tämän takia Unkari-peliin, ja Brasilia hävisi 3–1. Sitten Brasilialle tapahtui jotain käsittämätöntä (ilman Garrinchaa): joukkue hävisi Portugalille, ja se putosi jatkosta. Tämä on ollut Brasilian huonoin suoritus MM-kisoissa.

Nämä kaksi eivät pelanneet enää koskaan yhdessä. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Pele ja Garrincha olisivat välttäneet loukkaantumiset? Emme tule koskaan tietämään, mutta tällaisilla olosuhteilla ja lukemattomilla muilla odottamattomilla tapahtumilla muissa MM-kisaturnauksissa on valtava merkitys lopputuloksiin.

Mistä tuuri muodostuu, on vaikea määritellä. Hyvä esimerkki ovat huonot erotuomaripäätökset. Kotikenttäetu antaa ymmärtää, että kotijoukkueen tuki vaikuttaa erotuomariin, mikä voi selittää Etelä-Korean epätodennäköistä pääsyä neljän parhaan joukkoon vuonna 2002. Useimmat MM-kisat eivät kuitenkaan kosketa isäntämaata, kuten seuraavissa kuuluisissa tapauksissa: ”Jumalan käsi” (1986 puolivälierät), Schumacher/Battiston-tapaus*** (1982 välierät) sekä Ronaldon ympärillä vellonut salamyhkäisyys ennen loppuottelua Pariisissa 1998. Kaikki nämä olivat äärimmäisen tärkeitä tapahtumia, vaikkakin mahdottomia ennustaa.

Tuuri toimii myös toisella tasolla esimerkiksi tuomalla yhteen epätavallisen keskittymän lahjakkaita pelaajia samaan sukupolveen, mikä voidaan todeta nykyisestä Belgian joukkueesta.

Ennalta-arvaamattomuus – outoja asioita voi tapahtua

Toisinaan tuurilla ei ole mitään sijaa, vaan pelkällä ennalta-arvaamattomuudella. Kuka olisi osannut odottaa, että 38-vuotiaasta afrikkalaisesta Roger Millarista olisi sankariksi vuoden 1990 MM-kisoissa tai että laajalti tuntematon italialainen hyökkääjä Toto Schillaci tekisi eniten maaleja isäntämaalle. Vuonna 1994 Kultaisen kengän voitti venäläinen, jonka kuusi maalia olivat tämän ainoat koskaan kansainvälisellä tasolla. Lisäksi hän teki viisi maaleista yhdessä pelissä Kamerunia vastaan.Lue lisää Kultaisen kengän voittaja -vedonlyönnistä täältä

Nyt on selvää, että aikaisemmissa 19 MM-kisoissa on ollut valtavia eroja osallistumista, muotoa, sääntöjä, puolueellisuutta ja tuuria koskien. Mutta näiden turnauksiin liittyvien tiettyjen elementtien ulkopuolella olevat sosioekonomiset ja poliittiset olosuhteet olivat myös erilaiset, mikä myöskin on erittäin oleellinen seikka.

MM-kisojen vertailukelpoisuus – näytteestä

On haastavaa tehdä ennusteita, joihin sisältyy itsepintaisesti suuri määrä tärkeitä vaikuttavia tekijöitä ja muuttujia. On kuitenkin olemassa verrattain pieni näytemäärä, joka tunnetaan termillä ”näytteestä”. Jalkapallon MM-kisat tarjoavat vakuuttavan esimerkin tästä.

Koska tietojen kanssa on niin paljon hankaluuksia, vedonlyöjien tulisi sen sijaan keskittyä todennäköisyyspohjaiseen lähestymistapaan MM-kisojen voittajaa valitessaan

Ottaen huomioon hankaluuden vertailussa suoraan aikaisempia MM-kisoja vasten sekä tuurin ja laajemman katsantokannan roolin tulee kaikkiin vihjeidenmyyjiin, jotka toitottavat varmuudella ennustamiaan voittajia, suhtautua varoen. Koska tietojen kanssa on niin paljon hankaluuksia, vedonlyöjien tulisi sen sijaan keskittyä todennäköisyyspohjaiseen lähestymistapaan MM-kisojen voittajaa valitessaan. Heidän tulee käyttää jonkinlaista bayesilaista menetelmää (tätä käsitellään erikseen) ja etsiä arvoa kertoimista sen sijaan, että yrittävät tehdä selviä johtopäätöksiä aiempien turnausten kehityssuuntien perusteella.

Muistettavia asioita:

  • Ottaen huomioon, että turnausten muoto on pysynyt samana vuodesta 1986, matkustamiseen liittyvät esteet ovat hävinneet ja jalkapallosta on tullut globaalimpaa, tätä myöhemmille tuloksille pitäisi antaa paljon enemmän painoarvoa. Esimerkiksi Uruguayn MM-kisavoitoilla vuosina 1930 ja 1950 on vähemmän merkitystä kuin joukkueen vuoden 2011 Copa América -menestyksellä.
  • Varhaiset turnaukset tarjosivat äärimmäisen kotikenttäedun, mutta tämä heikentyi nykyaikana. Kotikenttäedulla on edelleenkin jonkin verran merkitystä, mutta niin on myös tuurilla ja ennalta-arvaamattomuudella, sillä vuoden 1978 jälkeen isäntämaa on voittanut vain kerran.
  • Vaikka Pele oli väärässä ennustaessaan, että afrikkalainen maa tulee voittamaan vuoteen 2000 mennessä, aiempi menestys ei takaa tulevaa menestystä. Samat joukkueet eivät jatka voittokulkuaan, mutta valtadynamiikka maailmanlaajuisessa jalkapallossa muuttuu suhteellisen hitaasti, ja on seurausta monista tekijöistä, joista osa ei liity pelaamiseen mitenkään.
  • FIFA:n sijoitusjärjestelmä on pohjimmiltaan puolueellinen CONMEBOL:ia ja UEFA:a kohtaan, mikä vuorostaan vaikuttaa turnauksen alkulohkojen muodostukseen sekä etenemisen mahdollisuuksiin

Huomautukset  

* Päivää ennen vuoden 1974 MM-kisojen Saksan ja Alankomaiden välistä loppuottelua, saksalainen Bild-iltapäivälehti oli osallisena ”lavastukseen”. Lahjottuaan vartijat lehti maksoi ryhmälle vähäpukeisia seuralaisia, jotta nämä hyppäisivät uima-altaaseen, jonka ympärillä Alankomaiden joukkue oli rentoutumassa. Samaan aikaan paparazzi odotteli piilossaan. Jutun levitessä Cruyffin vaimo suuttui, ja tähden oli vietettävä yö vakuutellen tälle, ettei mitään tapahtunut. Vahinko ehti kuitenkin tapahtua, ja Saksa voitti 2–1.

** Vuoden 1978 MM-kisoja ympäröivät kiistat. Eniten kiistoja oli toisen kierroksen pelissä Argentiinan ja Perun välillä. Isäntämaan oli voitettava neljällä maalilla päästäkseen loppuotteluun ja tekikin niin maalein 6–0. Peli poiki useita salaliittoteorioita. Niitä kehiteltiin Argentiinan sotilasdiktatuurin väliintulosta ja Perun joukkueen Argentiinassa syntyneestä maalivahdista, jonka epäiltiin hävinneen pelin tarkoituksella. Argentiina jatkoi voittaen MM-kisat, eikä yhtään salaliittoteoriaa pystytty koskaan todistamaan.

*** Battiston tyrmättiin tajuttomaksi ja vaipui myöhemmin koomaan. Michel Platini kertoi myöhemmin, että hän luuli Battistonin kuolleen, koska ”hänen pulssinsa ei tuntunut, ja hän näytti kalpealta”. Alankomaalainen erotuomari Charles Corver ei tuominnut tapauksen johdosta edes vapaapotkua.

Vedonlyöntiresurssit auttavat vedonlyönnissä

Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.