huhti 14, 2018
huhti 14, 2018

NHL:n top 10 -hetket viimeisiltä 20 vuodelta

Pinnaclen top 10 -hetket NHL:n viimeisiltä 20 vuodelta

Onko oma suosikkisi päässyt listalle?

NHL:n top 10 -hetket viimeisiltä 20 vuodelta

Juhlistamme Pinnaclen 20-vuotista taivalta tekemällä katsauksen suosituimpien urheilulajiemme suurimpiin hetkiin. Tässä ovat top 10 -hetket National Hockey Leaguen viimeisiltä 20 vuodelta.

San Jose Sharks yllätti St. Louis Bluesin

Vedonvälittäjän näkökulmasta on luontevaa aloittaa tämä lista altavastaajan yllätyksellä. Kaudella 1999/2000 San Jose Sharks caused aiheutti yhden NHL:n playoff-historian suurimmista yllätyksistä voittamalla St Louis Bluesin 4-3 läntisen konferenssin puolivälierissä seitsemän ottelun sarjassa.

Sharks saavutti konferenssin kahdeksannen sijan ja playoff-paikan tapahtumarikkaan runkosarjan päätteeksi ja sai ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaansa suursuosikki Bluesin. Blues otti sarjassa odotetusti johdon 5–3-voitolla, mutta Sharks hätkähdytti sitten NHL-maailmaa voittamalla seuraavat kolme ottelua.

Toiveet yllätyksestä tuntuivat kuitenkin haihtuneen, kuin Blues voitti seuraavat kaksi ottelua ja tasoitti sarjan lukemiin 3–3. Sharks oli kuitenkin ilmeisesti säästänyt parhaansa viimeiseksi ja voitti Bluesin sen kotikentällä 3–1 vieden sarjan nimiinsä 4–3. Valitettavasti Sharksin tuhkimotarina ei jatkunut paljon pidemmälle, kun Dallas Stars pyyhkäisi sen tieltään seuraavalla kierroksella.

Patrick Kanen haamumaali

Stanley Cupin voittomaalin tekeminen jatkoajalla on taatusti aina huikea kokemus, mutta Patrick Kanen kokemuksen vuonna 2010 on täytynyt olla ainutlaatuinen.

Chicago Blackhawks johti Philadelphia Flyersia 3–2 ennen kuudetta ottelua vuoden 2010 Stanley Cup -finaaleissa, ja peli meni jatkoajalle tasatilanteessa 3–3. Ensimmäisen jatkoajan vanhennuttua alle viisi minuuttia Kane laukoi ja kaartoi juhlimaan osumaa. Koska kiekko jäi piiloon maalipuitteisiin ylitettyään maalilinjan, Kane ehti omalle maalilleen, ennen kuin hänen joukkuetoverinsa ymmärsivät alkaa juhlia hänen kanssaan.

Jason Arnottin voittomaali toisella jatkoajalla

Jason Arnottin Stanley Cup -voittomaali kaudella 1999/00 ei kenties merkitse paljoakaan suurelle osalle NHL-faneja, mutta New Jersey Devils -faneilta hetki ei helposti unohdu.

Devils tuli pudotuspeleihin neljänneksi sijoitettuna joukkueena sijoituttuaan Philadelphia Flyersin jälkeen toiseksi Atlantic-divisioonassa. Voitettuaan Florida Panthersin vakuuttavasti 4–0 konferenssin puolivälierissä Devils voitti Toronto Maple Leafsin välierissä 4–2 ennen divisioonan pahimman kilpakumppaninsa Philadelphia Flyersin kohtaamista konferenssifinaaleissa.

Joukkueiden välillä oli runkosarjassa eroa vain kaksi pistettä, ja seitsemän ottelun sarja oli aivan yhtä tasainen – Devils vei sen 4–3 taisteltuaan 2–1-voiton sarjan ratkaisuottelussa. Vaikka he dominoivat avausottelua finaaleissa Dallas Starsia vastaan voittaen sen 7–2 ja veivät lopulta sarjan otteluvoitoin 4–2, sarja oli paljon tasaisempi kuin lukemat antavat ymmärtää. 

Laituri Petr Sykoran loukkaannuttua ottelussa vaikutti siltä, että sarja siirtyisi seitsemänteen otteluun. Vasta toisella jatkoajalla saatiin ratkaisu, kun Patrik Elias syötti sokkona rystyltä Arnottille, joka ohitti Ed Belfourin Starsin maalilla laukauksella suoraan syötöstä. Tämä varmisti Devilsille Stanley Cupin voiton toista kertaa seuran historiassa.

Patrik Stefanin unohtumaton ohilaukaus

Vaikka tällä listalla juhlitaankin pääasiassa suuria saavutuksia ja huipputaitavia pelaajia, eräs ohilaukaus on niin ikimuistoinen, ettei sitä voi sivuuttaa.

Patrik Stefania voi perustellusti pitää taitavana pelaajana (varsinkin, kun hänet valittiin NHL:n vuoden 1999 varaustilaisuudessa ensimmäisenä). 4. tammikuuta 2007 hänen taitonsa eivät kuitenkaan tulleet parhaalla tavalla esiin, kun hän sähläsi kiekon ohi tyhjän maalin ollessaan yksin läpi.

Tilanteen noloutta pahensi moninkertaisesti se, että hänen menetettyä hutiloinnillaan kiekon hänen joukkueensa Dallas Stars päästi heti perään tasoitusmaalin, kun kellossa oli jäljellä vain kaksi sekuntia. Stefanin onneksi Stars ei hävinnyt ottelua (he voittivat 6–5 voittomaalikilpailussa), mutta hänen ohilaukauksensa muistetaan pahimpana NHL:n historiassa. 

Työsulkukausi 2004/05

Kauden 2004/05 NHL:n työsulku oli ensimmäinen kerta, kun jokin Pohjois-Amerikan ammattilaisliiga joutui peruuttamaan koko kauden työtaistelun vuoksi. Se oli myös ensimmäinen kerta sitten vuoden 1919, kun kukaan ei voittanut Stanley Cupia (pokaaliin on kaiverrettu sanat ”Season Not Played” eli ”Kautta ei pelattu”).

Suurimmat työsulkuun johtaneet tekijät liittyivät siihen, mitä NHL kutsui ”kustannustakuuksi” – liiga halusi puuttua seurojen kulutukseen ja taloudellisiin tappioihin (joukkueet kuluttivat noin 76 % bruttotuloistaan pelaajien palkkoihin ja kirjasivat tappioita yhteensä noin 273 miljoonaa dollaria työsulkua edeltäneellä kaudella).

National Hockey League Players’ Association (NHLPA) vastusti ehdotettuja palkkakattoja (joita esitettiin eri muodoissa), ja työsulku päättyi vasta 310 päivän kuluttua sen alkamisesta.

Kauden 2004/05 työsulku oli käänteentekevä hetki NHL:n historiassa, ja vaikka työsulkuja on ollut yhteensä neljä, tämä oli pisin ja vaikutukseltaan suurin.

Aleksandr Ovetškinin ihmemaali Phoenix Coyotesia vastaan

Aleksandr Ovetškin on yksi NHL:n mielenkiintoisimmista pelaajista koskaan, ja vaikka hän ei haastakaan Bobby Orria, Wayne Gretzkyä tai Gordie Howe’ta kaikkien aikojen parhaan pelaajan tittelistä, hän on hyvinkin saattanut tehdä kaikkien aikojen parhaan maalin.

16. tammikuuta 2006 20-vuotias Ovetškin pelasi ensimmäistä kauttaan Washington Capitalsissa, ja vastustajana oli Phoenix Coyotes. Capitals johti viimeisessä erässä 5–1, kun Ovetškin esitteli kaikkea logiikkaa uhmaavan taidonnäytteen. Ovetškinin absurdia mailankäsittelytaitoa, tasapainoa, keskittymiskykyä ja kekseliäisyyttä ilmentänyt maali oli aivan ilmiömäinen.

Edmonton Oilersin voitto Detroit Red Wingsistä

NHL:ssä on nähty vuosien saatossa lukuisia yllätyksiä, mutta Edmonton Oilersin voitto Detroit Red Wingsiä vastaan kauden 2005/06 pudotuspeleissä on ollut niistä kenties dramaattisin.

Oilers tuli pudotuspeleihin läntisen konferenssin kahdeksanneksi sijoitettuna joukkueena ja sai puolivälierissä vastaansa Presidents’ Trophy -voittajan Detroit Red Wingsin. Vaikka joukkue hävisikin ensimmäisen ottelun 3–2 toisella jatkoajalla, merkit olivat ilmassa, että Oilers antaisi paljon kovemman vastuksen kuin moni oli odottanut. 

Sarjan suunta vaihtui useita kertoja, kun Oilers siirtyi johtoon, mutta Red Wings tasoitti tilanteen sen näköisesti, että he olivat löytäneet tavan murtaa Oilersin puolustus. Oilers kuitenkin yllätti kaikki vielä kerran voittamalla viidennen pelin (ja ottaen 3–2-johdon ennen kuudetta ottelua).

Ja niin kuin sarja ei olisi ollut jo tarpeeksi dramaattinen, kuudennessa pelissä lyötiin vielä lisää löylyä. Red Wings johti kolmannessa erässä 2–0, ja sarja oli kovaa vauhtia menossa seitsemänteen otteluun, mutta Fernando Pisani teki kaksi maalia ja tasoitti pelin. Red Wings otti sitten johdon uudelleen, ennen kuin Aleš Hemský tasoitti lukemiin 3–3 ja teki vielä viimeisellä minuutilla 4–3-maalin, jolla joukkue vei sarjan 4–2. 

Edmonton Oilers meni Stanley Cup -finaaleihin asti kaudella 2005/06, mutta hävisi niissä 4–3 Carolina Hurricanesille. Vaikka NHL:ssä voi väittää syntyneen suurempiakin yllätyksiä, harva niistä on ollut yhtä dramaattinen kuin Oilersin kuuluisa voitto Red Wingsistä.

Brett Hullin kauden 1999 Stanley Cup -voittomaali

Kauden 1999 Stanley Cup -finaalien kuudes ottelu muistetaan vääristä syistä (erityisesti, jos olet Buffalo Sabres -fani). Jotkut NHL-fanit muistavat ehkä lopputuloksenkin, mutta lähes kaikki osaavat kertoa, kuka teki ”voittomaalin”. 

Dallas Stars johti sarjaa 3–2, kun se matkasi KeyBank Centeriin 19. kesäkuuta. Ottelu oli tasan 1–1 mentäessä kolmannelle jatkoajalle, ja kumpikin joukkue näytti kykeneväiseltä voittoon. 

Kun kellossa oli hieman yli viisi minuuttia jäljellä, kiekko putosi Starsin Brett Hullille maalivahdin alueella. Hull potkaisi kiekon vetopaikkaan ja laukoi sen verkkoon. NHL on aina pitänyt kiinni päätöksestään hyväksyä kyseinen maali, vaikka moni on kyseenalaistanut sen – Sabres-fanit omaksuivat nopeasti ”No Goal!” -laulun osaksi ohjelmistoaan.

Sen maalin jälkeen NHL on muuttanut ”luistin maalivahdin alueella” -sääntöään, eikä Stars ole voittanut uutta Stanley Cupia eikä Buffalo Sabres päässyt finaaleihin. 

Scotty Bowman voitti 9:nnen Stanley Cupinsa

Mitä Scotty Bowmanilta jäi puuttumaan pelaajauralla, hän on ottanut korkojen kera valmentajana. Yleisesti yhtenä parhaista valmentajista missään urheilulajissa pidetty Bowman valmensi St. Louis Bluesia, Montreal Canadiensia, Buffalo Sabresia, Pittsburgh Penguinsia ja Detroit Red Wingsiä 35 valmennusvuotensa aikana NHL:ssä.

Bowman pitää hallussaan NHL:n voittomäärän ennätystä 1 467 (1 244 voittoa runkosarjassa ja 223 pudotuspeleissä) ja on toisena kaikkien aikojen Stanley Cup -voittojen määrässä pelaajana tai valmentajana lukemalla 14. Hän ei myöskään epäonnistunut pudotuspeleihin pääsyssä kuin yhden ainoan kerran NHL-valmentajaurallaan (kaudella 1985/86 Buffalo Sabresissa).

Montreal Canadiens voitti Stanley Cupin neljä vuotta peräkkäin kausina 1975/76–1978/79 Bowmanin ollessa päävalmentajana, mutta hänen viimeinen Stanley Cup -voittonsa valmentajana on ikimuistoisin.

Yhdeksännellä kaudellaan Detroit Red Wingsin valmentajana (voitettuaan siellä Stanley Cupin jo kahdesti) Bowman joukkueineen lähti finaalisarjaan tavoitteenaan tehdä historiaa. Hurricanes vei ensimmäisen ottelun 3–2, mutta Red Wings vei sitten seuraavat neljä ottelua ja voitti sarjan 4–1. Bowman jäi eläkkeelle heti ottelun jälkeen päättäen yhden urheiluhistorian hienoimmista valmentajaurista. 

Joe Sakic ojentaa Stanley Cupin Ray Bourquelle

Urheilun ikonisimmasta hetkestä väitellään usein, mutta hetki, kun Joe Sakic ojensi Stanley Cup -pokaalin Ray Bourquelle vuonna 2001, oli sellainen, jolle harva väittää vastaan.

Puolustaja Bourque oli kahdeksas varaus vuoden 1979 draftissa, kun hän liittyi Boston Bruinsiin. Bourque toimi Bruinsin kapteenina 15 vuoden ajan niistä 21:stä, jotka hän vietti joukkueesta (kolmena vuotena kapteenin asema oli jaettu hänen ja Rick Middletonin välillä), ja hänestä tuli seuran henkilöitymä sinä aikana. 

Vaikka Bourquen ura oli mahtava (1 612 ottelua runkosarjassa ja 214 pudotuspeleissä), NHL:n suurin palkinto oli aina väistänyt häntä. Colorado Avalancheen vuonna 2000 siirtymisen myötä Bourquesta tuli kuitenkin osa sellaista joukkuetta, joka pystyi tavoittelemaan Stanley Cup -voittoa tosissaan ja lopulta voittamaan New Jersey Devilsin finaalien seitsemännessä pelissä.

Useimmissa urheilulajeissa on tapana, että joukkueen kapteeni nostaa pokaalin suuren turnauksen tai kilpailun voiton jälkeen, eikä NHL tee tästä poikkeusta. NHL:n komissaari Gary Bettman ojensi Stanley Cup -pokaalin Joe Sakicille, mutta sen sijaan, että tämä olisi nostanut sen suorille käsille, Sakic antoi sen eteenpäin miehelle, joka oli sitä odottanut pidempään kuin kukaan – Ray Bourquelle.

Huolimatta kaikesta draamasta, toiminnantäyteisistä otteluista ja joskus sanoinkuvaamattomasta taidosta, jota olemme nähneet NHL:ssä kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana, ikonisin on ollut kuitenkin se tunteikas hetki, kun Ray Bourque nosti Stanley Cupin päänsä päälle.

Onko oma suosikkihetkesi päässyt listalle? Tviittaa meille @PinnacleSports ja kerro, mikä on omasta mielestäsi viimeisten 20 vuoden paras hetki NHL:ssä.

Vedonlyöntiresurssit auttavat vedonlyönnissä

Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.