Suosikki–altavastaaja-harha on tunnettu ilmiö vedonlyöntimarkkinoilla. Tämä artikkeli tutustuu siihen, voiko eri vedonlyöjäryhmien osoittamat erot kysynnässä vaikuttaa harhaan.
Mitä on kysynnän hintajousto?
Kysynnän hintajousto mittaa tuotteen kulutuksen muutosta suhteessa muutokseen hinnassa. Mitä joustavampi kysyntä on, sitä enemmän tuotteen kysynnän määrä muuttuu hinnan mukana.
Esimerkiksi tuotteessa, jossa on joustava kysyntä – vaikkapa leivän kohdalla – kasvu hinnassa vähentää suuresti ostetun tuotteen määrää. Joustamattomalla tuotteella (yleinen esimerkki on bensiini) vastaava nosto hinnassa vaikuttaisi paljon vähemmän muutosta tuotteen kysyntään.
Tässä on järkeä intuitiivisella tasolla, mutta miten tämä voi liittyä vedonlyöntiin?
Hintasyrjintä: suosikit, altavastaajat ja lentoyhtiöt
Suosikki–altavastaaja-harha on tunnettu ilmiö vedonlyöntimaailmassa. On havaittu, että suurin osa vedonvälittäjän katteesta asetetaan altavastaajalle.
On päätelty, että osa tästä ilmiöstä johtuu siitä, että huvikseen vetoa lyövät vedonlyöjät asettavat vetonsa altavastaajalle riippumatta hinnasta. Sen sijaan hintatietoisemmat vedonlyöjät hakevat usein arvoa suosikin puolelta.
Tätä käytäntöä selittää hintajousto.
Vastaava bisnesmalli, jossa on kaksi erilaista asiakasryhmää, löytyy lentoalalta. Lentoyhtiöt pyrkivät maksimoimaan tuoton myymällä lippuja eri hinnalla heidän ensisijaisille asiakkailleen.
Lomalentäjät ovat erittäin tarkkoja hinnan suhteen. Jos lentoliput ovat liian kalliita, he lentävät eri päivänä, eri kohteeseen, eri lentoyhtiöllä tai jättävät kokonaan lentämättä. Tällaiselle asiakasryhmälle lentolippujen kysyntä on erittäin joustavaa.
Sen sijaan lentoyhtiöiden toinen tärkeä asiakasryhmä käyttäytyy aivan eri tavalla. Bisnesmatkustajille ajansäästö on yleensä tärkeämpää kuin halpa matkustaminen. He varaavat lyhyellä varoitusajalla kiinteille ajankohdille (tapahtuma, kokous jne.) ja lentävät kätevään aikaan kätevänä päivänä hinnasta välittämättä. Tämä on esimerkki erittäin joustamattomasta kysynnästä. Muutos lennon hinnassa ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi tällaisen asiakkaan käytökseen.
Maksimoidakseen tuottonsa näiltä asiakasryhmiltä lentoyhtiöt ovat löytäneet hyvän ratkaisun. He tarjoavat sitä halvempaa hintaa mitä aiemmin lipun varaa. Asiakkaat, joilla on joustavin kysyntäkäyrä, varaavat aikaisin, koska he voivat joustaa päivämäärien suhteen.
Kun paikkoja myydään ja lentopäivä lähestyy, hinnat nousevat. Bisnesmatkaajat, jotka varaavat lyhyellä ilmoitusajalla, maksavat ylimääräistä valitakseen ihanteellisen päivän ja ajan. Heidän kysyntäkäyränsä on joustamaton, joten hinnan nousu tuskin vaikuttaa heidän käytökseensä.
Lentoyhtiö ikään kuin jakaa markkinansa kahtia. Markkina A on lomamatkaajat ja markkina B on bisnesmatkaajat.
On mahdollista, että suosikki–altavastaaja-harhan suhteen vedonlyöntiyhtiöt toimivat vastaavalla tavalla.
Tässä tapauksessa markkina A (lomamatkaajat lentoyhtiöesimerkissä) olisi arvotietoiset vedonlyöjät. Aivan kuten lomamatkaajat tällaiset vedonlyöjät ovat herkkiä hinnan suhteen. He lyövät parhailla kertoimilla riippumatta vedonvälittäjästä ja jos he eivät näe arvoa, he voivat jättää lyömättä vetoa.
Markkina B (lentoyhtiön bisnesmatkustajat) ovat vähemmän hintaherkkiä hupivedonlyöjiä. He lyövät vetoa siellä, missä se on kätevintä, mahdollisesti vedonvälittäjän sivuston helppokäyttöisyyden perusteella, ja lyövät yleensä vetoa riippumatta muualta saatavissa olevista kertoimista.
Tällaisille asiakkaille vedonvälittäjät ovat täydellisiä vaihtoehtoja toisilleen jopa suuremmissa määrin kuin lentoyhtiöt ovat lomamatkailijalle (koska lentoyhtiöiden välillä on enemmän eroja palvelussa).
Jos vedonvälittäjä haluaa maksimoida tuottonsa, haaste on hyvin samankaltainen kuin lentoyhtiöillä. Vedonvälittäjä haluaa molempien segmenttien lyövän vetoa tapahtumasta aina kun mahdollista. Samaan tapaan kuin markkina B tukee markkina B:n lentolippujen hintaa, on mahdollista, että hupivedonlyöjät rahoittavat alhaisempaa katetta hintatietoisemmille asiakkaille.
Kun suosikki–altavastaaja-harhaa esiintyy, on mahdollista, että sen olemassaolo johtuu siitä, että vedonvälittäjä tarjoaa kertoimia vastaavalla tavalla kuin lentoyhtiöt maksimoivat tulonsa lipunmyynnistä.
Jos vedonvälittäjä hinnoittelee näin, se viittaa siihen, että hupivedonlyöjät suosivat pääosin altavastaajaa riippumatta hinnasta, kun taas suosikille tarjotaan pienempää katetta arvoa hakevien vedonlyöjien houkuttelua varten.
Rajaton tarjonta ja tiedonkulku: miksi vedonvälittäjät rajoittavat asiakkaita
Yksi merkittävä ero lentoyhtiöiden ja vedonvälittäjien tarjoamien tuotteiden välillä on se, että lentoyhtiöiden tarjonta on kiinteä. Ne voivat myydä vain niin monta lippua kuin lentokoneessa on istuimia. Vedonvälittäjiltä sen sijaan onnistuu rajaton tarjonta. Niin kauan kuin markkinoilla on kysyntää, he voivat ottaa niin monta vetoa kuin haluavat.
Vastaavasti vedonvälittäjän hintaherkimmät asiakkaat lyövät vetoa vain silloin, jos odottavat pystyvänsä saamaan voittoa vedonvälittäjän kustannuksella.
Lentoyhtiöt voivat ottaa tappiota joiltakin hintaherkimmistä asiakkaistaan täyttääkseen lentokoneen. Onhan pienikin tulo parempi kuin tyhjän istuimen aiheuttama tappio. Vedonvälittäjän kohdalla jos markkina B pystyy tarkasti laskemaan hinnat siinä määrin, että he pystyvät saamaan voittoa jatkuvasti, oli kyseessä sitten arbitraasi tai arvovedonlyönti, vedonvälittäjä ottaa tappiota asiakkaalta ilman näennäistä hyötyä itselleen.
Vedonlyöntimarkkinat toimisivat vähemmän hintaherkkien asiakkaiden osallistumisella vaikka tarkimmat hintatietoiset asiakkaat eivät osallistuisikaan. Lentokoneiden kohdalla pienelläkin summalla täytetty istuin auttaa täyttämään lennon hintaa. Tämä on selvää, kun verrataan tyhjiin istuimiin.
Tämän vuoksi vedonvälittäjät usein rajoittavat tai estävät terävimpiä asiakkaitaan joustavalla kysyntäkäyrällä. Tällaiset asiakkaat ovat nettotappio ja koska vedonvälittäjä pystyy tekemään eron markkinan A ja markkinan B asiakkaille, he voivat vain asettaa rajoituksia markkinan B asiakkaille, jotka uhkaavat vedonvälittäjän voittoja. He eivät tuo pöytään mitään vedonvälittäjän näkökulmasta.
Pinnacle ei kuitenkaan estä tai rajoita näitä vedonlyöjiä. Pinnaclelle äärimmäisen hintatietoisten asiakkaiden vetojen tuomat tiedot ovat maksu itsessään. Ne mahdollistavat tarkemman kertoimien asettamisen.
Näin tarkempien kertoimien avulla on mahdollista saada enemmän tuloja markkinan A asiakkailta. Tämä myös tarkoittaa, että he voivat maksimoida tulot vähemmän taitavilta markkinan B vedonlyöjiltä. Koska Pinnacle on yksi harvoista vaihtoehdoista tällaisille vedonlyöjille eikä täydellisiä vaihtoehtoja ole juurikaan tai lainkaan saatavilla, he pystyvät saamaan suuria summia tältä markkinasegmentiltä.
Volatiliteetti: miksi terävät vedonlyöjät pitävät enemmän pienistä kertoimista?
Yksi kysymys vaatii yhä vastauksen: miksi terävämmät markkinan B vedonlyöjät pitävät enemmän lyhyistä kertoimista altavastaajiin verrattuna?
Yksi mahdollisuus on, että epätodennäköisten tapahtumien vedonlyönnin suurempi volatiliteetti tekee menestyksen mittaamisessa erittäin vaikeaa. Useammin tapahtuvien tapahtumien kohdalla on helposti päästä merkittävään otoskokoon pitkäkestoisen tuoton osoittamiseksi.
Vastaavasti vedonvälittäjät voivat varoa asettamasta virheellistä kerrointa altavastaajalle, koska virheen mahdollinen hinta voisi olla suuri. Jos tilanne on tällainen, syynä ei välttämättä ole se, että terävät vedonlyöjät pitävät enemmän suosikeista vaan että vedonvälittäjän varovainen hinnoittelu ohjaa heidät tuottavampaan vaihtoehtoon.
Yksi mahdollisuus on myös se, että markkinan A vedonlyöjät vain nauttivat korkeiden kertoimien vedoista. Koska nämä vedonlyöjät lyövät vetoa pääosin huvin vuoksi (se, tietävätkö he tämän itse, ei luultavasti vaikuta), tässä on järkeä.
Onhan 100 euron muuttaminen 1 000 euroksi paljon kivemman kuuloista kuin 100 euron muuttaminen 110 euroksi ihan puhtaasti viihdenäkökulmasta.