touko 19, 2017
touko 19, 2017

Osa 1: Miksi pelaamme uhkapelejä? Epärationaalisuus ja ylisuuri itseluottamus

Osa 1: Miksi pelaamme uhkapelejä? Epärationaalisuus ja ylisuuri itseluottamus

Rationaalisen valinnan teorian opetuslapsille uhkapeliala tuottaa päänsärkyä. Teorian oletuksen mukaan ihmiset tekevät rationaalisia päätöksiä ja yrittävät maksimoida etunsa sekä minimoida tappionsa. Et varmaankaan maksaisi tuhatta euroa lomamatkasta, jonka arvioit 500 euron arvoiseksi. Jos panostuksen odotettu tuotto on nolla tai pienempi, miksi uhkapelaaja tarttuu siihen? Lue lisää tästä.

Uhkapelaamisen psykologia on taatusti monimutkaista, mutta yksinkertaistaen voidaan kysyä: jos uhkapelaajat keskimäärin häviävät rahaa, miksi he edelleen haluavat harrastaa uhkapelejä? Tässä artikkelissa tutustumme odotusarvon ymmärtämättömyyteen sekä siihen, miksi matemaattinen odotusarvo ja haluttavuus eivät välttämättä kohtaa.

Onko uhkapelaaminen epärationaalista?

Useimmissa uhkapeleissä, kuten kasinopeleissä tai lotossa, odotusarvo on negatiivinen. Suurin osa urheiluvedonlyöjistä ei laske todennäköisyyksiä matemaattisten periaatteiden mukaan, ja heille odotusarvo vaikuttaisi olevan samalla tavalla epäedullinen.

Kun otetaan huomioon pelaamisen kulut – talon etu, pokerin rake, vedonvälittäjän kate ja niin edelleen – tyypillinen uhkapelaaja häviää rahaa pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin voitot ovat toki mahdollisia, mutta lopulta suurten numeroiden laki peittoaa onnekkaimmatkin pelaajat.

Kyvyttömyytemme arvioida todennäköisyyksiä oikein on vain yksi monista kognitiivisista vinoumistamme, jotka johtavat meitä harhaan rationaalisen päätöksenteon polulta.

Tämän pohjalta onkin perusteltua väittää, että uhkapelaaminen edustaa epärationaalista käytöstä. Lisäksi on kosolti todistusaineistoa siitä, että pelaajat eivät ymmärrä päätöksentekoonsa liittyviä todennäköisyyksiä.

Yksi esimerkki tästä liittyy pienen ja suuren todennäköisyyden väärin tulkitsemiseen – ihminen yliarvioi päätöstä tehdessään erittäin epätodennäköisten ja aliarvioi lähes varmojen tapahtumien todennäköisyyttä. Vedonlyönnissä tämä näkyy suosikkien ja altavastaajien vinoumana, jossa suurilla altavastaajilla on suhteessa huonompi odotusarvo kuin suosikeilla.

Kyvyttömyytemme arvioida todennäköisyyksiä oikein on vain yksi monista kognitiivisista vinoumistamme, jotka johtavat meitä harhaan rationaalisen päätöksenteon polulta. Uhkapelikontekstissa tämä saattaa johtaa vieläkin voimakkaampaan vinoumaan: ylisuureen itseluottamukseen. 

Ylisuuri itseluottamus

Ylisuuri itseluottamus eli paremmuuden illuusio on kognitiivinen vinouma, jossa ihminen yliarvioi omat ominaisuutensa ja kykynsä verrattuna muihin. Voimmekin hyvällä syyllä odottaa ylisuuren itseluottamuksen korostuvan uhkapelien ja erityisesti urheiluvedonlyönnin kilpailullisessa ympäristössä, jossa pelaajat mittelevät paremmuudesta ennustamiskyvyissään.

Tämä Lake Wobegon -ilmiö (keskiarvon ylittämisen ilmiö), joka on nimetty kuvitteellisen minnesotalaisen kaupungin mukaan, kuvaa inhimillistä taipumusta yliarvioida omat kyvyt. Lake Wobegonissa kaikki naiset ovat vahvoja, kaikki miehet ovat hyvännäköisiä ja kaikki lapset keskimääräistä parempia. Lake Wobegon -ilmiö, jossa suurin osa ryhmästä väittää olevansa keskimääräistä parempia, on todennettu monilla elämän osa-alueilla, kuten sosiaalisessa suosittuudessa, älykkyydessä ja ajotaidoissa.

Kertoimet kuvastavat vain yleisesti kaikkia rahan kautta ilmaistuja yksityisiä mielipiteitä tuloksen todennäköisyydestä.

Itse olen selvästi huomannut Lake Wobegon -ilmiön urheiluvedonlyönnin neuvontapalveluyhteisössä. 1976/77 Yhdysvaltojen College Boardin opiskelijoille suunnatussa kyselyssä 60 % 829 000 high-school-seniorista arvioi olevansa keskimääräistä parempia urheilussa, kun vain 6 % arvioi olevansa keskimääräistä huonompia. Nämä luvut erosivat toisistaan vielä enemmän kysyttäessä johtajuusominaisuuksista (70 % ja 2 %). Kun kysyttiin kyvystä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, kukaan ei pitänyt itseään keskimääräistä huonompana!

Kun joku myy, kuka ostaa?

Bestseller-kirjassaan Thinking, Fast and Slow kognitiivinen psykologi Daniel Kahneman kertoo tapaamisestaan Wall Street -yrityksen investointijohtajan kanssa ja erityisesti yhdestä kysymyksestä: ”Kun myyt osaketta, kuka sitä ostaa?” Yleisemmin voidaan kysyä: mikä saa yhden ostamaan ja toisen myymään? Mitä myyjät ajattelevat tietävänsä sellaista, jota ostajat eivät tiedä?

Selvästikin jommankumman on oltava väärässä – tai ainakin enemmän väärässä kuin toinen. Vaihtoehtona olisi, että kaupat tehdään aina ”oikealla” hinnalla eikä kukaan saisi koskaan voittoa. Sepä vasta olisikin epärationaalista. Koska molemmat osapuolet kerran ovat halukkaita kaupankäyntiin, siihen täytyy olla syynä molempien korostunut luottamus omiin kykyihin arvioida osakkeen oikea hinta tarkasti.

Tieto siitä, kuinka paljon vedonvälittäjä ottaa katetta, tai siitä, miksi lyömme vetoa, ei vähennä vedonlyönnistä saatavaa nautintoa. Se vain asettaa meidät oikealle polulle positiivisen odotusarvon löytämisessä.

Sama pätee vedonlyöntiin. Yleensä lopputuloksen kerroin vastaa osapuilleen tapahtuman todennäköisyyttä. Eihän kukaan loppujen lopuksi löisi kertoimella 1,05 vetoa Sutton Unitedin voitosta Arsenalia vastaan – ajatteleepa hän Arsène Wengeristä mitä tahansa. Kertoimet kuvastavat vain yleisesti kaikkia rahan kautta ilmaistuja yksityisiä mielipiteitä tuloksen todennäköisyydestä.

Kertoimet asettuvat taustalla olevan kaupankäynnin ja kompromissien tekemisen mukaisesti. Sekä vedonlyöjällä (ostajalla) että vedon asettajalla (myyjällä) on mielessään arvio oikeasta hinnasta. Ylisuuri itseluottamus tekee sitten mahdolliseksi, että molemmat osapuolet voivat kuvitella löytäneensä positiivisen odotusarvon toisen kustannuksella, vaikka se on tietysti loogisesti mahdotonta.

Ilman tätä ylisuurta itseluottamusta vetoa ei lyötäisi lainkaan, koska kumpaakin rationaalisesti omaa etua ajattelevaa osapuolta motivoi odotus tuoton saamisesta vastapuolta paremmilla tiedoilla. Eihän rahaa tietoisesti heitetä hukkaan.

Entäpä jos asiaa tarkastellaan ulkopuolelta?

Vaikka epärationaalisuus, ylisuuri itseluottamus ja muut käyttäytymiseen vaikuttavat vinoumat voivatkin selittää, miksi lyömme vetoa, niiden ei välttämättä tarvitse antaa hallita vedonlyöntiämme. Jos vedonlyöjä ymmärtää, miten nämä vinoumat vaikuttavat jossain määrin kaikkiin ihmisiin, hän voi alkaa tarkastella asiaa ulkopuolisen silmin. 

Käyttäytymiseen vaikuttavien vinoumien vaikutuksen tunteminen ja vedonlyönnin katteiden laskennan osaaminen eivät vähennä vedonlyönnistä saatavaa nautintoa. Ne vain asettavat meidät oikealle polulle positiivisen odotusarvon ja valistuneen lähestymistavan löytämisessä vedonlyöntiin.

Tämän artikkelin perusteella on luonnollista kysyä, mistä tällainen ylisuuri itseluottamus kumpuaa juuri vedonlyönnissä. Mikä tekee vedonlyöjistä niin varmoja siitä, että he ovat oikeassa? Vastaus löytyy tämän artikkelin osasta 2, jossa käsitellään syy-seuraussuhteen illuusiota sekä muita tekijöitä, jotka voivat selittää vedonlyöntimme syitä.

Vedonlyöntiresurssit auttavat vedonlyönnissä

Pinnaclen Vedonlyöntiresurssit-osio on yksi netin kattavimmista asiantuntevan vedonlyöntineuvonnan kokoelmista. Tavoitteenamme on auttaa kaikentasoisia vedonlyöjiä parantamaan tietämystään.