Muutama viikko sitten kirjastossa käydessäni törmäsin teokseen nimeltä Misbehaving: The Making of Behavioural Economics, jonka on kirjoittanut Richard H. Thaler, usein lainattu alan tutkija. Nappasin kirjan mukaani kesälukemisiksi. Kirjan tärkein idea oli osoittaa vääräksi taloustieteilijöiden perinteinen oletus, jonka mukaan markkinat ovat rationaalisten voimien muovaamia. Tämä johdatti minut tutkimaan käyttäytymistaloustieteen uutta uljasta maailmaa. Kerron tässä artikkelissa tarkemmin, miten idea soveltuu vedonlyöntiin.
Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi
Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi (efficient market hypothesis, EMH) on ollut talousmaailman vallitseva uskomus jo pitkään. Yksinkertaisesti sanottuna EMH:n mukaan finanssimarkkinoiden kaikkien tuotteiden hinnat ovat oikein, eli tuotteet eivät ole ali- eikä ylihinnoiteltuja.
Vedonlyönnin näkökulmasta EMH:n mukaan kertoimet edustavat tuloksen todellista todennäköisyyttä – vedonvälittäjän katteella muokattuna. Jos EMH on totta, kukaan ei voi tehdä voittoa vedonlyönnillä ja treidaamalla pitkällä aikavälillä tai oikeammin pitkän aikavälin voitot johtuvat pikemminkin tuurista kuin taidosta.
Tämä hypoteesi on kuitenkin osoitettu vääräksi jo moneen otteeseen. Esimerkiksi koko tämän vuoden Valioliigataistelujen ajan väitin monta kertaa, että Leicesterille annettu kerroin oli yksinkertaisesti väärä.
Mitä voittokertoimet edustavat?
Vaikka vedonvälittäjä olisi perillä tuloksen todellisesta todennäköisyydestä, olisi erittäin epätodennäköistä, että vedonvälittäjä hinnoittelisi vedon täysin eri tavalla kuin muut välittäjät, sillä se altistaisi vedonvälittäjän arbitraasille ja/tai kilpailukyvyttömyydelle.
Perinteisen viisauden mukaan jos markkinoilla on enemmän treidaajia, hintojen tulisi olla lähempänä totuudenmukaista arviota. Toisaalta mitä enemmän treidaajia, sitä enemmän hälyä.
Vedonlyöntimaailmassa tuloksen todellinen arvo riippuu tuloksesta itsestään. Jos kysyisimme, ovatko tasakertoimet tosia, voisimme yksinkertaisesti tutkia kaikkia aikaisempia tasakertoimia ja katsoa, toteutuivatko ne joka toisessa tapauksessa. Finanssimaailmassa omaisuuserän todellisen arvon määrittäminen on hieman vaikeampaa. Sen vuoksi vedonlyöntimarkkinoita käytetään finanssimarkkinoiden mikrokosmoksena akateemisissa tutkimuksissa.
Vedonlyöntitulosten hinnoittelu
Hinnoittelussa on kyse pitkälti sen ennakoimisesta, mitä mieltä muut ovat todellisesta hinnasta. Loistava tapa tarkastella asiaa on kilpailu, jossa osallistujat yrittävät arvata, mitä kaksi kolmasosaa kaikista arvauksista on keskimäärin.
Pinnacle järjesti muunnelman tästä arvausleikistä ja voittotulos oli 20. Näyttää siltä, että voittaja oli tason 2 ajattelija Thalerin selityksen mukaan. Hän järjesti saman kokeilun Financial Times -lehden lukijoille.
Jos kaikki numerot pitää valita satunnaisesti välillä 0–100, keskiarvo olisi 50, josta kaksi kolmasosaa on 33 (kuten tason 1 ajatteli päättelisi). Mutta jos kaikki tekevät näin, oikea numero olisi kaksi kolmasosaa tästä eli 22, kuten tason 2 ajattelija huomaisi.
Jos jatkaisimme samaa rataa loputtomiin, Nash-tasapaino (googlaa elokuvan nimellä Kaunis mieli) olisi nolla. Kuten kirjassa todetaan, "jos ja vain jos kaikki osallistujat arvaisivat nolla, kukaan ei haluaisi muuttaa arvauksiaan". Tiedoksesi voimme kertoa, että kun Thaler järjesti kilpailun Financial Timesissa, voittonumero oli 13.
Reilujen hintojen arvioiminen
EMH:n vääräksi osoittamisella on ollut tärkeä merkitys käyttäytymistaloustieteilijöille, mutta he ovat myös löytäneet sille mahdollisia syitä. Erityisen kiinnostavana pidin kirjan osiota, jossa kerrottiin mentaalisesta kirjanpidosta. Mentaalinen kirjanpito liittyy käyttäytymispiirteisiin, jotka saattavat rajoittaa parhaita rahankäyttötapojamme.
Kaksi esimerkkiä tästä on tarjousten rakastaminen sekä ylihinnoittelun ja uponneiden kustannusten vihaaminen. Ensimmäisessä on kyse siitä, että ostamme tuotteita, koska ne ovat edullisia, tarvitsimmepa niitä tai emme. Tämän vuoksi monissa kaupoissa tuntuu olevan aina alennusmyynti käynnissä.
Suhtaudumme myös eri tavoin ylihinnoitteluun. Edellisellä halpalennollani vieressäni istunut henkilö oli täysin valmis ostamaan kolme yhden lasin viinipulloa kuuden euron hintaan 3,5 tunnin lennon aikana, vaikka toisaalta hän valittikin, että alkoholi on kallista englantilaisissa pubeissa.
Pubeissa alkoholi ei kuitenkaan ollut yhtä kallista kuin tuolla lennolla, ja hän olisi voinut odottaa hetken ja ostaa koko pullollisen hyvää viiniä 12 eurolla koneen laskeuduttua. Siitä huolimatta kuuden euron maksaminen lentokoneessa ei tuntunut hänestä ylihinnoittelulta. Vastaavasti saattaisimme lyödä vetoa, koska se tuntuu hyvältä, vaikka veto ei olisikaan erityisen edullinen.
Toinen mentaalisen kirjanpidon ominaisuus on uponneet kustannukset. Esimerkiksi kuntosalin jäsenmaksun maksaneilla on tapana käydä salilla usein, koska he ovat maksaneet siitä, vaikka käynti-into laimeneekin jonkin ajan kuluttua. Tämä kertoo siitä, että jo maksetun palvelun käyttämättä jättäminen ei tunnu jonkin ajan kuluttua yhtä raskaalta.
Käyttäytymistaloustieteen soveltaminen urheiluvedonlyöntiin
Vedonlyönnin näkökulmasta uponneita kustannuksia kannattaa varoa. Saatat esimerkiksi lyödä vetoa marraskuussa, että Manchester United voittaa Valioliigan. Tämän ei tulisi rajoittaa vedonlyöntiä toisen joukkueen puolesta helmikuussa, jos tämä on uusien tietojen mukaan perusteltua. Jotkut ystäväni eivät ymmärrä, kuinka voin lyödä vetoa, että sama joukkue voittaa lohkonsa ja on turnauksen viimeinen, mutta vedot asetettiin eri aikoina. Vaarana on se, että lyö vetoa isommilla panoksilla saadakseen rahansa takaisin.
Yhteenvetona voimme todeta, että "Misbehaving: The Making of Behavioural Science" antaa historiallisen katsauksen, miten talousteoriassa on vihdoin alettu ajatella, että kaikki markkinoiden pelaajat eivät välttämättä ole täysin rationaalisia – Thaler kutsuukin heitä nimellä "econ". Kuten Thalerin aikaisempi teos Nudge, tämäkin teos on pakko lukea, jos on kiinnostunut joukkojen viisaudesta tai sen puutteesta.
